perjantai 26. lokakuuta 2012

Selittäisittekö, miksi kotimatkallani on 14 baaria?



Vaalien alla poliitikot ovat innokkaita kertomaan, miten asioiden tulisi olla ja mitä he itse tekisivät, jotta asiat muuttuisivat paremmiksi. Harva kuitenkaan viitsii vastata kysymykseen: Miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty? Epämukavista päätöksistä ei selvästi ole mukava puhua.

Nuorten Ääni -toimituksen nuoret halusivat kysyä kuntapäättäjiltä, miksi olemme tässä tilanteessa. Ensimmäisessä jutussa selvitetään itähelsinkiläisen Kontulan lähiön huonoa turvallisuustilannetta. Lapset ja nuoret saavat kertoa omin sanoin, miksi heitä pelottaa liikkua yksin ostarilla. Toisessa jutussa selvitetään, miksi sosiaalityöntekijä ei välttämättä ota nuoren mielipidettä huomioon lain vaatimalla tavalla. Huostaanottoprosessin kokenut nuori kertoo muodollisen kuulemisen olevan varsin yleistä sosiaalityössä. Kolmas juttu antaa äänen Lohjan nuorille, jotka joutuvat hengailemaan Prisman lattialla, koska parempiakaan paikkoja ei illanviettoon löydy.

Jokaisessa jutussa nuoret ovat itse havainneet ongelman, johon poliitikot saavat selittää syitä. Helppoa se ei ollut - esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava kertoi olleensa elämänsä pisimmässä haastattelussa arvioidessaan Kontulan ongelmia. Sosiaalityön laiminlyöntejä selvittänyt toimittaja haastatteli useita lautakunnan jäseniä, mutta juuri kukaan ei osannut selittää, mistä päätöksistä ongelmat johtuvat.

Kaikki jutut ovat alusta loppuun saakka nuorten suunnittelemia ja tekemiä. Nuoret päättivät itse, mitkä aiheet halusivat nostaa esille kuntavaaleja varten. Lopputuloksesta huomaa, että poliitikot eivät ole tottuneet perustelemaan nuorille heitä koskevia päätöksiä.

Voit katsoa jutut Ylen sivuilta.

Katariina Aho

torstai 25. lokakuuta 2012

Nuorten Ääni -toimitus ehdolla Demokratiapalkinnon saajaksi


Oikeusministeriön Demokratiapalkinto jaetaan tänä vuonna lasten ja nuorten osallistumista ja vaikuttamista edistäville hankkeille. Raati on valinnut yleisöäänestykseen kuusi mediakasvatuksessa ansioitunutta hanketta, joiden joukossa on myös Nuorten Ääni -toimitus.

Ilmoittauduimme mukaan, koska Nuorten Ääni -toimituksessa kehitetyn toimintamallin avulla nuoret saavat äänensä kuuluviin valtamediassa. Toimituksessa käytetään erilaisia yhteistoiminnallisia menetelmiä ja harjoituksia, jotka mahdollistavat osallistumisen sellaiseen toimitustyöhön, jota normaalisti tekevät aikuiset ammattilaiset. Samalla nuoret oppivat sosiaalisia taitoja ja vaikuttamista.

Kaikki perustuu yhdessä tekemiseen. Kokeneemmat nuoret auttavat ja opastavat nuorempia, ja kaikki ovat taidoista riippumatta samanarvoisia. Malli sopisi hyvin monistettavaksi myös muualle Suomeen.

Voit tukea meitä äänestämällä Otakantaa.fi-sivulla!

Jos Nuorten Ääni -toimitus ei ole ennalta tuttu, kannattaa tutustua Tästä pitäisi puhua-julkaisuun, jossa esitellään toimituksen juttuja ja toimintaa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Hyväpaha lähiökriisi

Miten kuntapolitiikka vaikuttaa kontulalaisnuoren arkeen? Tätä lähdimme selvittämään, kun aloimme tehdä kuntavaaliaiheista inserttiämme.

Varsinkin helsinkiläisille on tuttua, että Kontulaa käytetään synonyyminä rauhattomalle ja jossain määrin epäonnistuneelle alueelle. Kontula on Eiran vastakohta, lähiökriisien lintukoto. Huonoa ennakkokuvaamme vahvisti ex-kontulalaisen meille kertoma tarina roskiksesta löytyneestä ruumiista ja jahtaavista juopoista. 
  Jutussa käytimme Kontulaa esimerkkinä. Alueen kaltaisia lähiöitä on runsaasti muuallakin Suomessa. Monet nykyiset lähiöpainajaiset ovat syntyneet 1960-luvulla, kun ihmiset alkoivat muuttaa massana maalta kaupunkiin. Asuntopulaan oli pakko rakentaa äkkiä suuria kerrostaloalueita. Kontula kuuluu niistä suurimpiin.

Hävettää myöntää, että työn alussa toimitusryhmästämme vain yksi tunsi Kontulan hyvin. Lisäksi yksi oli vieraillut Kontulassa turistina ja toinen nähnyt paikallisia maisemia auton ikkunasta.
Kun menimme käymään ensikertaa insertin teon aikana Kontulassa, yllätyimme ihan tavallisista ihmisistä. Alue alkoikin tuntua tavikselta. Kulman takaa aukesi kuitenkin maisema 14 baarin ostarille.

Ostarin liepeillä sijaitsevassa nuorisotalossa tapasimme Nooran ja Lunetan. He puhuivat huumeita myyvistä narkkareista, puukotuksista ja onnettomasta imagosta. Lisäksi 10-vuotias Aino kertoi meille seinäänsulautumissuunnitelmastaan pelottavien juoppojen uhatessa.

Tapaamamme kunnanavaltuutetut, Pekka Saarnio (vas) ja Risto Rautava (kok) sen sijaan kumosivat Kontulan karut tarinat. Molemmat Kontulassa asuneina pitivät kaupunginosan ongelmana lähinnä huonoa mainetta, joka Saarnion mukaan on "juuttunut kuin paskat seinälle". Kun kysyimme ostarin hyvistä puolista, saimme vastaukseksi maalatut seinät ja "sen hirveän hyvän ruokapaikan". 
  Haastattelemamme kontulalaisnuoret keksivät kyllä syitä kaupunginosan maineelle. Tulevaisuudessa he toivoisivat ainakin baarien vähentämistä, mikä voisi tehdä ostarista rauhallisemman. Poliitikot eivät edelleenkään myöntäneet ongelmaa.

Saarnio kertoi tunteneensa usein juoppojen sijaan epämiellyttäväksi ostarilla meidät nuoret. Kontulan pahin ongelma tuntuukin olevan se, ettei todellisia ongelmia edes myönnetä. Ja vaikka niin tehtäisiinkin, ne yleensä vain sysätään jonkun muun kontolle. Ainakaan lähivuosina Kontulan nuorten arkiongelmiin ei siis ole ratkaisua tulossa. Harva uskoo kuntavaalienkaan nostavan Kontulan kysymyksiä ratkottaviksi.

Kontulajuttu esitetään YLE TV1:n A-studiossa 22.10.2012 kello 21.
Voit katsoa jutun myös Areenasta.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Ikää hintsunlaisesti, baariin pääsee silti

Pääseekö alaikäisenä baariin? Pääsee, jos on tarpeeksi itsevarma, eikä näytä 13-vuotiaalta. Tämän totesimme Marja Kuikan ja Reeta Niemosen kanssa päästessämme mukaan tekemään juttua Turun yöstä A-studioon.

Oli jännittävää lähteä kuvaamaan näin salaperäistä juttua – kukaan ei saanut tietää siitä etukäteen, ettei se paljastuisi baarien omistajille ja pilaisi mahdollisuuksiamme päästä sisään. Paineista huolimatta lähdimme kokeilemaan onneamme omana itsenämme, emmekä pyrkineet näyttämään ikäistämme vanhemmilta tai ehostautuneet paljon enemmän kuin arkenakaan.

Pääsimme sisään yli puoleen yrittämistämme paikoista, mikä ei sinänsä ollut suuri yllätys, sillä olimme jo etukäteen kuulleet, että sisäänpääsy ei ole mahdottomuus. Odottamatonta oli kuitenkin se, miten arkisesti osa portsareista meihin suhtautui. Varauduin jo joissain paikoissa kääntymään pois, luullen ovimiehen pyytävän meitä näyttämään henkilöllisyystodistuksemme, mutta portsari vain tyytyi tervehtimään meitä iloisesti.

Tällaisissa tilanteissa ei voinut kuin ihmetellä, että missä kohtaa menee väärin: ovatko baarien omistajat antaneet portsareille määräyksen päästää kaikki sisään vai rikkovatko ovimiehet lakia huolimattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään? Erityisesti mieleen jäi paikka, jonka ovessa luki K-22, eikä tummapukuinen portsari tehnyt elettäkään estääkseen sisälle menemisemme.

Osa paikoista piti ovensa visusti kiinni meiltä alaikäisiltä, mutta tuntui kuitenkin, että portsarit kohtelivat meitä varteenotettavina tulevaisuuden asiakkaina. Varmasti useita erilaisia sisäänpääsy-yrityksiä nähneet ovimiehet eivät nielleet selityksiämme partioretkestä ja Helsinkiin unohtuneesta passista, mutta eivät yrittäneet kuitenkaan  nolata meitä, vaan tyytyivät toteamaan asiallisesti, ystävälliseen sävyyn: ”ikää näyttää löytyvän vähän hintsunlaisesti."

Katso juttu Yle Areenasta.
Lue Ylen nettisivuilta alkoholitarkastajan kommentti.

Maija Koivistoinen