Millä perusteella minun tulisi äänestää?

Juttukokonaisuus ensikertalaisen vaaleista julkaistiin Helsingin Sanomissa 9.4.2015.

"Odotan äänestämistä innoissani." 18-vuotiaan Linnea Kukkosen mielestä vaikuttaminen on tärkeää, vaikka yhdellä äänellä olisikin vain vähän merkitystä. Mutta millä perusteella oma ehdokas pitäisi valita? Kukkonen saa neuvoja kolmelta äänestämisen asiantuntijalta.

"Sen perusteella, mikä on sinulle yhteiskunnassa tärkeää", neuvoo 60 vuotta äänestänyt Margaretha Starck. Myös tietokirjailija Tommi Uschanov ja kansanedustaja Silvia Modig (vas) kannustavat tekemään valinnan puolueen ja ehdokkaan arvojen perusteella. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Politiikkaa pidetään usein nuorille vaikeana. Ensiäänestäjä Kukkonen pitää hankalana erityisesti talouspolitiikkaa. Samaa mieltä on myös äänestämisen veteraani Starck. Kansanedustaja Modig muistuttaa, että politiikka todella on vaikeaa, mutta vikaa on myös poliitikkojen tavassa puhua.

"Sanoin ennen viime vaaleja, että jos rupean joskus puhumaan poliittista jargoniaa, niin tulkaa potkaisemaan sääreen."

Lue netissä:

• Miltä tuntuu äänestää ensimmäistä kertaa? (Meri Luukkanen)
• Pitäisikö 16-vuotiaan saada äänestää? (Minka Nordström)

Katso videot: 

• Margaretha Starck: "Valitse puolue, joka ajaa sinulle tärkeitä arvoja."
• Silvia Modig: "Valitse yksi tärkeä asia, johon pitäisi nyt puuttua."
• Tommi Uschanov: "Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikkea ei voi saada."
• Toimittaja: Minka Nordström, kuvaajat: Nadja Fasolah, Akseli Nurminen, leikkaaja: Akseli Nurminen

Santtu Kauppila

Miten sosiaalinen media vaikuttaa meihin?

Suurin osa meistä nuorista käyttää sosiaalista mediaa – eikä vain käytä, vaan todellakin on siellä. Sen vuoksi yhteydenpito siirtyy someen yhä enemmän. Koulussa ja harrastusporukoissa on omia Facebook-ryhmiä, ja useita tapahtumainfoja ilmestyy vain sosiaaliseen mediaan.

Kaikki nuoret eivät kuitenkaan koe sosiaalisen median käyttöä tarpeelliseksi. Ystäviin saa pidettyä yhteyttä ilmankin, eikä silloin tule vietettyä aikaa vain ruutua tuijottaen. Millaisia ajatuksia sosiaalinen media herättää niissä, jotka ovat pysyneet sen ulkopuolla? Entä onko viisi tuntia päivässä sopiva määrä "sometusta" alakoululaiselle? Tiesitkö sinä, että suositun WhatsApp -pikaviestipalvelun ikäraja on 16-vuotta?

Muun muassa näihin kysymyksiin Nuorten Ääni -toimitus haki vastauksia syksyn aikana. Some-aiheiset jutut voi lukea ja katsoa Ylen nettisivuilta:

• Mitä jos en ole somessa?
• Miten some vaikuttaa aikuistumiseen?  (video)
• Viisi uutta kultaista sääntöä somea käyttäville

Katso myös aiemmat juttumme:

• Netti madaltaa kiusaamiskynnystä (HS 2012)
• Yllätyimme seksiehdottelujen määrästä (Yle 2014)

Henri Salomaa

Suhtaudutaanko kasvis- ja sekaruokailijoihin tarpeeksi tasavertaisesti?

Helsinkiläisen Viikin normaalikoulun ruokatunnilla uunimakkara maistuu monelle. Minna Koskinen, 15, ei ole yksi heistä.

“Miks sä oot joku vege? Ihminen on luotu syömään lihaa”, sanoo ohi kulkeva oppilas, kun huomaa Koskisen lautasella kasvispihvin.

“En ole koskaan pitänyt lihan mausta saati ajatuksesta, että ruokani on joskus juossut pellolla”, Koskinen vastaa.

Punainen liha ja kana häipyivät Koskisen lautaselta jo muutama vuosi sitten, mutta osa hänen lähipiiristään ihmettelee valintaa edelleen.

Koskisen mielestä kasvis- ja sekaruokailijoita tulisi kohdella tasavertaisesti.

“Ei ole reilua, että kasvissyönti luokitellaan erityisruokavalioksi, ja esimerkiksi lentoa varten lihaton vaihtoehto täytyy tilata etukäteen.”

Eveliina Ilola

Lue juttu loppuun ja vastaa kysymykseen NÄTit kysyy -blogissa:

Suhtaudutaanko kasvis- ja sekaruokailijoihin tarpeeksi tasavertaisesti?

Selittäisittekö, miksi kotimatkallani on 14 baaria?

Vaalien alla poliitikot ovat innokkaita kertomaan, miten asioiden tulisi olla ja mitä he itse tekisivät, jotta asiat muuttuisivat paremmiksi. Harva kuitenkaan viitsii vastata kysymykseen: Miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty? Epämukavista päätöksistä ei selvästi ole mukava puhua.

Nuorten Ääni -toimituksen nuoret halusivat kysyä kuntapäättäjiltä, miksi olemme tässä tilanteessa. Ensimmäisessä jutussa selvitetään itähelsinkiläisen Kontulan lähiön huonoa turvallisuustilannetta. Lapset ja nuoret saavat kertoa omin sanoin, miksi heitä pelottaa liikkua yksin ostarilla. Toisessa jutussa selvitetään, miksi sosiaalityöntekijä ei välttämättä ota nuoren mielipidettä huomioon lain vaatimalla tavalla. Huostaanottoprosessin kokenut nuori kertoo muodollisen kuulemisen olevan varsin yleistä sosiaalityössä. Kolmas juttu antaa äänen Lohjan nuorille, jotka joutuvat hengailemaan Prisman lattialla, koska parempiakaan paikkoja ei illanviettoon löydy.

Jokaisessa jutussa nuoret ovat itse havainneet ongelman, johon poliitikot saavat selittää syitä. Helppoa se ei ollut - esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava kertoi olleensa elämänsä pisimmässä haastattelussa arvioidessaan Kontulan ongelmia. Sosiaalityön laiminlyöntejä selvittänyt toimittaja haastatteli useita lautakunnan jäseniä, mutta juuri kukaan ei osannut selittää, mistä päätöksistä ongelmat johtuvat.

Kaikki jutut ovat alusta loppuun saakka nuorten suunnittelemia ja tekemiä. Nuoret päättivät itse, mitkä aiheet halusivat nostaa esille kuntavaaleja varten. Lopputuloksesta huomaa, että poliitikot eivät ole tottuneet perustelemaan nuorille heitä koskevia päätöksiä.

Voit katsoa jutut Ylen sivuilta.

Katariina Aho

Ikää hintsunlaisesti, baariin pääsee silti

Pääseekö alaikäisenä baariin? Pääsee, jos on tarpeeksi itsevarma, eikä näytä 13-vuotiaalta. Tämän totesimme Marja Kuikan ja Reeta Niemosen kanssa päästessämme mukaan tekemään juttua Turun yöstä A-studioon.

Oli jännittävää lähteä kuvaamaan näin salaperäistä juttua – kukaan ei saanut tietää siitä etukäteen, ettei se paljastuisi baarien omistajille ja pilaisi mahdollisuuksiamme päästä sisään. Paineista huolimatta lähdimme kokeilemaan onneamme omana itsenämme, emmekä pyrkineet näyttämään ikäistämme vanhemmilta tai ehostautuneet paljon enemmän kuin arkenakaan.

Pääsimme sisään yli puoleen yrittämistämme paikoista, mikä ei sinänsä ollut suuri yllätys, sillä olimme jo etukäteen kuulleet, että sisäänpääsy ei ole mahdottomuus. Odottamatonta oli kuitenkin se, miten arkisesti osa portsareista meihin suhtautui. Varauduin jo joissain paikoissa kääntymään pois, luullen ovimiehen pyytävän meitä näyttämään henkilöllisyystodistuksemme, mutta portsari vain tyytyi tervehtimään meitä iloisesti.

Tällaisissa tilanteissa ei voinut kuin ihmetellä, että missä kohtaa menee väärin: ovatko baarien omistajat antaneet portsareille määräyksen päästää kaikki sisään vai rikkovatko ovimiehet lakia huolimattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään? Erityisesti mieleen jäi paikka, jonka ovessa luki K-22, eikä tummapukuinen portsari tehnyt elettäkään estääkseen sisälle menemisemme.

Osa paikoista piti ovensa visusti kiinni meiltä alaikäisiltä, mutta tuntui kuitenkin, että portsarit kohtelivat meitä varteenotettavina tulevaisuuden asiakkaina. Varmasti useita erilaisia sisäänpääsy-yrityksiä nähneet ovimiehet eivät nielleet selityksiämme partioretkestä ja Helsinkiin unohtuneesta passista, mutta eivät yrittäneet kuitenkaan  nolata meitä, vaan tyytyivät toteamaan asiallisesti, ystävälliseen sävyyn: ”ikää näyttää löytyvän vähän hintsunlaisesti."

Katso juttu Yle Areenasta.
Lue Ylen nettisivuilta alkoholitarkastajan kommentti.

Maija Koivistoinen

Kuntauudistus katsoi nuoria silmiin Nuorten parlamentissa

Lauantaina iltapäivällä istahdimme pöydän ympärille miettimään tulevaa juttuamme. Seuraavana perjantaina järjestettäisiin Nuorten parlamentti, josta meidän on määrä kirjoittaa juttu Helsingin Sanomiin. Kuusi päivää ja meillä on edessämme tyhjä, valkoinen ruutu.
Muutama tunti, välipalamurot ja kymmeniä kirjoitusvirheitä; näin ideoimme aiheen juttuumme. Kuntauudistus kalvaa nuoria, eikä parlamentin täysistuntokaan jää huolta vaille.
"Miksei näitä kysymyksiä ole tullut yhtään Helsingistä?"
Kauhava, Siikajoki, Muonio ... Täällä me istumme Helsingin Kalasatamassa. Tajusimme, ettei kuntauudistus kosketa meitä itseämme mitenkään.

Kun perjantai koitti, haastattelimme hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusta, opetusministeri Jukka Gustafssonia, Kimmo Tiilikaista, Kauhavalaista Minna Vakkuria ja 129 muuta nuorta.
Täysistunnon aikatauluun mahtui lopulta vain yksi kuntauudistusta käsittelevä kysymys, mutta kuten haastateltavien määrästä voi huomata, keskustelua syntyi silti.

Ben Zyskowicz ja keksipaketti ovat erottamaton pari. Välillä kiireinen työskentelymme keskeytyi, kun TV:stä tuttu naama kurkkasi ovesta sisään. Pekkarinen, Kiviniemi, Räsänen, Niinistö, ei siis se presidentti ja Kaikkonen. Informaatiotulvassa kaikkea tapahtunutta oli välillä vaikeaa käsittää kerralla. Onneksi paikalla olleet muut ryhmämme toimittajat palauttivat meidät tarpeen tullen asiaan.

Muutamaa minuuttia vaille viisi tuli äkkilähtö Sanomatalolle. Siellä, monitorilla, odotti harmaa laatikko meidän juttuamme varten. Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehen Marko Junkkarin avulla viimeistelimme juttumme painoon vietäväksi.

Valmiin jutun voit lukea tästä.

Nämä gallupin tulokset eivät mahtuneet mukaan Hesari-juttuun, mutta julkaisemme ne tässä:

Gallup-kysely Eduskuntatalon aulassa aamulla 23.3, kyselyyn vastasi 129 nuorta.

Miten uskot palveluillesi käyvän mahdollisen kuntauudistuksen myötä?

Palvelut paranevat: 10
Palveluiden taso pysyy samana: 67
Palvelut huononevat: 53
Ei osaa sanoa: 3
Muoniosta kotoisin oleva Matti Pajari kommentoi ministeri Virkkuselle:
"Jatkossa on tehtävä kunnon selvitys ennen kuntaliitoksia!"

- Maija Koivistoinen ja Helmi Rantala

Nuorten Ääni -toimitus perusti päiväksi toimituksen eduskuntataloon

Nuorten Ääni -toimitus vastasi Nuorten parlamentti -tapahtuman reaaliaikaisesta uutisoinnista eduskunnan verkkosivuilla. Päivän aikana toimitus seurasi nuorten parlamentaarikkojen täysistuntoa ja kuunteli poliitikkojen ja nuorten välistä kädenvääntöä. Toimituksen työskentelyä ohjasivat päivän aikana uutispäälliköt Heta Lampinen ja Robert Sundman.

Toimitus vastasi uutisoinnista myös kaksi vuotta sitten, kun Nuorten parlamentti järjestettiin huhtikuussa 2010. Tänä vuonna toimituksen tavoitteena oli uutisoida politiikan isoista kysymyksistä, ja siitä, miten ne vaikuttavat suomalaisten nuorten elämään. Juttuja tehtiin mm. kuntauudistuksesta, koulukiusaamisesta, homojen oikeuksista, kesätöistä, kansanedustajiin kohdistuvista ennakkoluuloista sekä Zyskowiczista, joka etsi keksejä toimitushuoneesta.

Nuorten parlamentin uutisoinnista vastasi yhteensä 18 toimituksen jäsentä. Osa juttuaiheista on suunniteltu etukäteen – osa puolestaan syntyy päivän aikana. Vinkkejä politiikan uutisointiin saatiin muun muassa Ylen politiikantoimittaja Pirjo Auviselta.

Lue kaikki päivän jutut eduskunnan verkkosivuilta.

Kosmopoliittikin voi leikkiä lumella

Kun olimme pitäneet viikottaisen mielipidemittaukseni, tiesin heti, että tosta mä tahdon kirjottaa. Olisi ollut niin paljon sanottavaa, että onneksi aika oli rajattu.

Lähdin ensin miettimään kehikkoa veteraanin, ja myöhemmin isänmaallisen maahanmuuttajan ympärille. Se suunnitelma murtui, kun tajusin, että tahdon kirjoittaa jutun, jossa vihdoin mietitään isänmaallisuutta tekemättä niin suurta eroa meidän ja muiden välille. Tässä aiheessa eniten kiinnostivat nuoret ja isänmaallisia nuoria on erilaisia, vaikka olisivatkin "alkuperäisiä" suomalaisia.

Isänmaallinen nuori oli melko helppo löytää. Selailin netissä isänmaallisia (Huom! Ei rasistisia!) sivustoja ja lopulta päädyin Suomalaisuuden Liittoon. Liiton sivuilta löytyi mainos: "Tilaa kirja!
Itämaasta itsenäisyyteen - suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde". Otsikko on paitsi epälooginen, myös juuri sitä, mitä etsin.

Epäisänmaallisen nuoren löytäminen olikin sitten vaikeampaa. Kukaan Tukholmasta, matkanjärjestäjistä saatika tuttavista (jne. jne.) ei tahtonut myöntää olevansa epäisänmaallinen. Juuri, kun olin lieventämässä kriteereitäni haastateltavalle, viimeinen oljenkorteni, tutun tuttu suostui. Hypin innosta Hapen ruisleivän tuoksuisilla käytävillä.

Juttu on ensimmäinen, jonka olen NÄTissä kirjoittanut. Siksi olikin vähän outoa tajuta, että hetken päästä minulla oli kotona yhteensä lähes tunti kivikautiselle nauhurille äänitettyä puhetta. Kun kuuntelin ne uudestaan kipakat kannat ja ylpeys isänmaasta löytyivät.
Kirjoitin ensimmäisen version jutusta.

"Lyhyempi, pidempi, omakohtaisempi, kipakampi, virallisempi, rennompi ..."
Äärilaitojen jälkeen minulla oli vihdoin juttu Jaakosta ja Hetasta.

Sain jatkaa mielipidemittausta jutussani. Harvoin voi puhua niin suoraan Hetan ja Jaakon kaltaisille ihmisille kuin haastattelussa. Isänmaallinen perussuomalainen on vahvasti omaa mieltään, mutta arvostaa myös (omassa maassaan pysyviä) muita kulttuureita. Kosmopoliittikin syö Fazerin suklaata ja leikkii lumella!

Oli mahtavaa, kaikista käänteistä huolimatta tehdä tämä juttu. Oma isänmaallisuuskuvani sai uuden värin pintaan ja lukijatkin toivottavasti heräävät nuorten isänmaallisuuden vaikeuteen. Millainen itse olet, isänmaallinen vai kosmopoliitti? Uskallatko sanoa sen ääneen?

Helmi Rantala

Lue juttu tästä!

Outoa mainontaa

 
"Rautatientori nurmikoksi? " Valtavaa kuvanmuokkausta, jossa Rautatientorin päälle oli piirretty virheää tekstiä ei voinut olla huomaamatta. Isot nuorisoasiainkeskuksen mainoskyltit Ruuti.net vaikuttamisohjelmasta valtasivat Helsingin metroasemat. Kiinnitin heti huomioni täysin absurdiin ja toteuttamiskelvottomaan ideaan, jota nuorille markkinoitiin mainosten avulla. Miksi meidän halutaan antavan järjettömiä ja jopa mahdottomia ideoita Helsingin kaupungille?

Lähdin selvittämään asiaa. Juttu otti nopeasti tuulta alleen ja valmis juttu ilmestyi Miksi?-palstalle Helsingin Sanomiin jo viikon sisällä.

Heta Lampinen

Lue juttu tästä!

Nuoret saavat kannabista helposti

”Jokainen nuori tuntee jonkun, joka pystyy hankkimaan hänelle kannabista.”
Tätä väitettä toimittaja Ina Mikkola lähti tutkimaan huomatessaan, kuinka moni tuttu ja tuntematon polttaa pilveä. Kannabiksen saamisen siis täytyy olla helppoa.

Nuoret eivät välttämättä matkusta Amsterdamiin katsomaan turistikohteita, vaan polttamaan pilveä. Toisaalta ei tarvitse lähteä edes niin kauas, sillä ysiluokkalainen voi saada kannabista Suomessa t...unnin varoitusajalla. Joskus alaikäiselle kannabiksen hankkiminen on jopa helpompaa kuin alkoholin.

Mikkola haastattelee A-Studion jutussa kannabiksen käyttäjiä ja myyjiä, sekä käy vierailulla kasvattajan luona. Kannabiksen polttajat eivät näe tietynlaista käyttöä haitallisena, mutta tunnustavat myös käyttöön ja myymiseen liittyvät ongelmat. Jutussa selviää, miksi pilven saaminen sitten on niin helppoa ja kuinka kannabiksen jakeluverkosto toimii?


Toimittaja: Ina Mikkola
Taustatoimittaja: Maxim Moshnyakov
Kuvaaja: Omar Fasolah

Näin tehtiin A-talk: Tämä ei ole mainos

Torstai-iltana esitettävä Nuorten Ääni -toimituksen tv-spektaakkeli A-talk: Tämä ei ole mainos lähestyy h-hetkeään. Tässä kuvia ohjelmanteon eri vaiheista. Kaikki TV1:n ääreen klo 21:05!

A-talk: Tämä ei ole mainos - Juliste nyt valmis!

Syksyn odotetuimman tv-produktion mainosjuliste on nyt valmistunut Photoshopin uumenista keskuuteemme. Lähiaikoina sitä tullaan näkemään toivottavasti mahdollisimman monissa koulussa, nuorisotaloissa ja muilla asiaan soveltuvilla seinillä. Pitäkää silmät auki ja muistakaa A-talk: Tämä ei ole mainos 11.11. TV1:ssä klo 21:05!

Julisteen suunnittelivat Jalmari Sarla ja Taru Tiililä.

YLE TV1:n A-talkissa Nuorten Ääni -toimituksen erikoisjakso

Kokonaan nuorten toimittama erikoisjakso A-talk: Tämä ei ole mainos nähdään YLE TV1:ssä 11. marraskuuta klo 21.05. Luvassa on ensimmäistä kertaa perinpohjaista keskustelua uudenlaisesta mainonnasta.

Mainostajille eivät perinteiset keinot enää riitä. Yleistynyt tuotesijoittelu sekä teksti- ja piilomainonta hämärtävät käsitystä mainonnasta: Napapiirin sankarit -elokuvaa mainostetaan limonadipullon kyljessä ja samaan aikaan, kun eduskunnassa pohditaan alkoholilain tiukennusta, Lady Gagan musiikkivideossa komeilee punainen Campari-pullo. Naistenlehdissä mainoksia on joskus mahdotonta erottaa varsinaisista jutuista.

Oppilaat pitävät tärkeänä, että kouluissa opetettaisiin tunnistamaan kaikenlaiset mainokset, mutta todellisuudessa opetus keskittyy vanhanaikaiseen mainontaan. Opettajien ammattitaito ei riitä, ja mainontaa koskeva lainsäädäntökin laahaa perässä.

Nuorten Ääni -toimitus kysyy, pitäisikö kuluttajan suojautua mainostajien metkuilta. Keskustelemassa ovat mainonnan ammattilainen, nuorten lehden päätoimittaja, mediailmaisun opettaja ja mainoskriitikko.

Ohjelmaa on ollut tekemässä yli 20 13-20-vuotiasta nuorta. Suoran lähetyksen juontavat Anna Sojunen, 17, ja Melissa Heikkilä, 18.

"Kiinnostavinta ohjelman aiheessa on se, että uudenlainen mainonta vaikuttaa jokapäiväisessä elämässämme, vaikka me emme edes välttämättä tajua sitä", Melissa Heikkilä pohtii. Suoran lähetyksen juontaminen jännittää. "On pelottavaa ajatella, että kaikki työ kulminoituu lopulta suoritukseeni lähetyksessä."

Armeijasta sivariin

Monet ikäiseni pojat pohtivat tällä hetkellä asepalvelusta. Tulisiko heidän valita varusmiespalvelus, aseeton palvelus vai siviilipalvelus? Vai kannattaisiko heidän kieltäytyä palveluksesta kokonaan tai hankkia vapautus? Sukupuoleni vuoksi minun ei ole koskaan pakko tehdä valintaa erilaisten palveluspaikkojen välillä. Aihe on kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen, pohtivathan tuhannet nuoret miehet samoja kysymyksiä vuodesta toiseen. Sen lisäksi että he joutuvat pohtimaan omia arvovalintojaan, luo yhteiskunta ja heidän perheensä heille odotuksia ja vaatimuksia palvelukseen liittyen.

Nuorten Ääni -toimituksen A-Studiolle tuottamassa jutussa "Armeijasta Sivariin" kuullaan yhden nuoren miehen tarina. Samulin tarina alkaa armeijasta ja päättyy siviilipalvelukseen. Mitkä asiat johtivat palveluspaikan vaihtoon? Mitä Samuli itse ajattelee varusmiespalveluksesta nykyään? Entä mitä hän ajattelee siviilipalveluksesta? Ja ennen kaikkea, miten Samulin päätös vaikutti hänen elämäänsä?

Nelli Kampman

Juttu siviilipalvelusmies Samuli Huuskolasta esitettiin A-Studiossa keskiviikkona 7.7. Sen voi katsoa arkistosta.

Kampissa hengaavat nuoret puhuvat alaikäisten seksikaupasta arkipäiväisesti

Viime syksynä julkaistu  ruotsalaistutkimus paljasti, että Ruotsissa alaikäiset hankkivat vaatteita, hampurilaisia ja alkoholia myymällä seksiä. Voisiko tällaista tapahtua myös Suomessa?

Lähdimme selvittämään asiaa ystäväni kanssa perjantai-iltana Helsingin keskustaan, Kampin kauppakeskukseen. Paikkaan, jota on kutsuttu Suomen suurimmaksi nuorisotaloksi. Kysyimme nuorilta, onko Kampissa seksiä kauppaavia alaikäisiä. Useimmat tiesivät asiasta jotain ja monet osasivat kertoa tarkkaan miten kaupankäynti tapahtuu, miten asiakkaita hankitaan ja mitä saadaan maksuksi.

Seksikauppaa käydään monella tavalla. Jotkut vähän vilauttavat rintojaan vanhoille miehille, jotta saisivat heidät hakemaan Alkosta juotavaa tai kioskilta tupakkaa. Toiset hankkivat seksiä harrastamalla rahaa tai yösijan. Selkeän vaihtokaupan lisäksi Kampissa kerrottiin, että monet alle 16-vuotiaat tytöt seurustelevat aikuisten miesten kanssa.

Eräs neljätoistavuotias kertoi kaverinsa kolmekymppisestä poikaystävästä. Mies tulee yläkoululaisten bileisiin, muttei puhu mitään. Hän vain istuu nurkassa ja tyhjentää kaljalavaa. Tytön kaveria pelottaa, mutta tyttö itse pitää tilannetta molempien voittona. Vaikka mies saakin seksiä, tyttö hyötyy mielestään enemmän. Hän saa ilmaista juotavaa ja tavaroita, joihin hänellä ei muuten olisi varaa.

Kampissa nuoret puhuivat asiasta suoraan ja kauhistelematta. Eräs 15-vuotias tyttö sanoi rennosti "Kylhän sen nyt näkee ketkä on täällä vaan huoraamassa". Olin hämmentynyt: miten niin näkee ja mistä?

Eniten minua ja ystävääni hämmensi se, että tapaamamme nuoret ovat lähes samanlaisia kuin me. Vanhimmat heistä ovat kanssamme saman ikäisiä. He asuvat samassa kaupungissa ja elävät samaa elämänvaihetta. Kuitenkin heille arkipäiväinen ilmiö on meille täysin tuntematon.

Sitä se on myös viranomaisille. Moni heistä vetoaa siihen, ettei asiaan voida puuttua, koska aiheesta ei ole tutkittua tietoa. Kova data puuttuu. 

Ilmiön olemassaolo on helppo kieltää, jos sitä ei edes yritä nähdä. Mutta kun Kampissa on hengaillut muutaman illan, alkaa jo nähdä kuka seurustelee ja kenen kanssa.

Rosa Kettumäki

Juttu esitettiin A-Studiossa 23.6.2010. Sen voi katsoa arkistosta.

Verottaja napsii nuorten kesätöistä rahaa aiempaa pienemmistä tuloista

Vantaalainen Joel Saukonoja, 16, on innoissaan kesäkuun alussa alkavista kesätöistä kiinteistönhuoltofirmassa, jossa hän on ollut jo useampana vuonna. Saukonojaa harmittaa kuitenkin se, että verottaja vie tänä vuonna suuremman potin kesätienesteistä kuin aiemmin.

Juttu nuorten verotuksen kiristymisestä julkaistiin Helsingin Sanomien Talous-sivuilla 3.6. Lue juttu täältä.

Milloin nuoret saavat valtaa?

Espoossa on ollut nuorisovaltuusto jo 1990-luvun lopulta alkaen, mutta Helsingissä sellaista ei vielä edes harkita. Aktiiviset nuoret ovat kyllä äänessä, mutta nuorisotoimi tuntuu hidastelevan asioiden etenemistä.

Kun kuulimme Helsingin nuorisotoimenjohtajan perustavan nuorten vaikuttamista pohtivaa ryhmää, päätimme tehdä asiasta lehtijutun. Sain tehtäväkseni kirjoittaa pääuutisen aiheesta Helsingin Sanomien Kaupunki-sivuille.

Heti jutuntekoa aloitettaessa ilmeni, että niin nuorisotoimi, nuorisotoimenjohtaja kuin nuoretkin ovat lähinnä kuulopuheiden varassa. Nuorisotoimenjohtaja kertoi perustavansa ryhmän, muttei se ollut samanlainen ryhmä kuin nuorille oli kerrottu. Koetin ratkoa ristiriitoja parhaani mukaan ja vietinkin monet illat jutunteon merkeissä.

Lopputuloksessa koetan tuoda esille mahdollisimman monet näkökulmat asiaan ja toivon edistäväni omalta osin helsinkiläisten nuorten asemaa kaupungin päätöksenteossa.

Robert Sundman

Juttu nuorten vaikuttamisesta Helsingissä julkaistiin Helsingin Sanomien Kaupunki-sivuilla 29.3. Lue juttu täältä.