sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kuinka luonnistui grafftinteko pressaehdokkailta?


Insertissämme käsitellään Eva Biaudetia ja Timo Soinia erilaisina arvojohtajina. Veimme heidät maalaamaan graffitit utopia-Suomestaan. 

Soini ei aluksi halunnut suostua juttuun ollenkaan, piirtäminen kuulosti hänestä epämukavalta. Graffitin teko ei tunnetusti kuulu Soini julkisuuskuvaan.  Aluksi toimittajan olisi pitänyt maalata Timpan puolesta, mutta kuvaushetkellä Soini yllättikin meidät ja maalasi aivan itse. Vänkääminen oli kerrankin oikea tapa saada tahtonsa läpi. 

Biaudet oli aivan innoissaan annetusta tehtävästä. Häntä varten täytyi hakea varastosta lisää erivärisiä maaleja, koska hänkään ei olisi suostunut muuten maalaamaan. "Haluan käyttää mahdollisimman paljon värejä, en mä suostu!"
Insertti herätti ajatuksen: viekö Biaudet Paavo Arhinmäen "graffitiministeri" -tittelin?

Yllättäen onnistuimmekin löytämään niin erilaisille ehdokkaille yhteisen sävelen. Koko kansan Muumimamma Tarja Halonen on lopettamassa presidentinuraansa, joten selvitimme mitä muumeja Mäntyniemeen seuraavana muuttaisi. 
 
Jos ehdokkaat olisivat Muumilaaksosta, olisivat he kuulemma pariskunta: Muumipappa ja Muumimamma.

Katso juttu Yle Areenasta!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Vaarallisia tilanteita ja rastoja

Ehdokkaat epämukavuusalueella - A-studio


Juttusarjan ensimmäisessa insertissä ryhmämme haastatteli presidenttiehdokkaista Paavo Väyrystä ja Sauli Niinistöä.  Halusimme viedä ehdokkaat epämukavuusalueilleen, joten laitoimme Väyrysen soittamaan djembe-rumpuja kommuunissa ja Niinistön potkimaan jalkapalloa maahanmuuttajajoukkueen kanssa. Molemmat osasivat kuitenkin sopeutua yllättävän hyvin odottamattomiin tilanteisiin, oli se sitten jammailua tai yllättävä isku pallosta päähän. 


Valitsimme aiheeksemme maahanmuuton, koska se kosketti jokaista ryhmästämme jollain tavalla. Kaikkein antoisinta olivatkin pitkät keskutelut aiheesta. Ideointiprosessimme oli suurimmaksi osin levotonta ideoiden heittelyä, joka osoittautui hyväksi tavaksi saada uusia näkökulmia aiheeseen.
Jutun tekeminen ei kuitenkaan ollut mutkatonta. Alkuperäinen jalkapallojoukkue perui treeninsä pari päivää ennen haastattelua, ja vaikka lähdimme kuvauksiin tarkat suunnitelmat mukana huomasimme, että helpointa oli vaan antaa asioiden tapahtua.


torstai 8. joulukuuta 2011

Kosmopoliittikin voi leikkiä lumella

Kun olimme pitäneet viikottaisen mielipidemittaukseni, tiesin heti, että tosta mä tahdon kirjottaa. Olisi ollut niin paljon sanottavaa, että onneksi aika oli rajattu.

Lähdin ensin miettimään kehikkoa veteraanin, ja myöhemmin isänmaallisen maahanmuuttajan ympärille. Se suunnitelma murtui, kun tajusin, että tahdon kirjoittaa jutun, jossa vihdoin mietitään isänmaallisuutta tekemättä niin suurta eroa meidän ja muiden välille. Tässä aiheessa eniten kiinnostivat nuoret ja isänmaallisia nuoria on erilaisia, vaikka olisivatkin "alkuperäisiä" suomalaisia.

Isänmaallinen nuori oli melko helppo löytää. Selailin netissä isänmaallisia (Huom! Ei rasistisia!) sivustoja ja lopulta päädyin Suomalaisuuden Liittoon. Liiton sivuilta löytyi mainos: "Tilaa kirja!
Itämaasta itsenäisyyteen - suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde". Otsikko on paitsi epälooginen, myös juuri sitä, mitä etsin.

Epäisänmaallisen nuoren löytäminen olikin sitten vaikeampaa. Kukaan Tukholmasta, matkanjärjestäjistä saatika tuttavista (jne. jne.) ei tahtonut myöntää olevansa epäisänmaallinen. Juuri, kun olin lieventämässä kriteereitäni haastateltavalle, viimeinen oljenkorteni, tutun tuttu suostui. Hypin innosta Hapen ruisleivän tuoksuisilla käytävillä.

Juttu on ensimmäinen, jonka olen NÄTissä kirjoittanut. Siksi olikin vähän outoa tajuta, että hetken päästä minulla oli kotona yhteensä lähes tunti kivikautiselle nauhurille äänitettyä puhetta. Kun kuuntelin ne uudestaan kipakat kannat ja ylpeys isänmaasta löytyivät.
Kirjoitin ensimmäisen version jutusta.

"Lyhyempi, pidempi, omakohtaisempi, kipakampi, virallisempi, rennompi ..."
Äärilaitojen jälkeen minulla oli vihdoin juttu Jaakosta ja Hetasta.

Sain jatkaa mielipidemittausta jutussani. Harvoin voi puhua niin suoraan Hetan ja Jaakon kaltaisille ihmisille kuin haastattelussa. Isänmaallinen perussuomalainen on vahvasti omaa mieltään, mutta arvostaa myös (omassa maassaan pysyviä) muita kulttuureita. Kosmopoliittikin syö Fazerin suklaata ja leikkii lumella!

Oli mahtavaa, kaikista käänteistä huolimatta tehdä tämä juttu. Oma isänmaallisuuskuvani sai uuden värin pintaan ja lukijatkin toivottavasti heräävät nuorten isänmaallisuuden vaikeuteen. Millainen itse olet, isänmaallinen vai kosmopoliitti? Uskallatko sanoa sen ääneen?

Helmi Rantala

maanantai 5. joulukuuta 2011

Outoa mainontaa


 
"Rautatientori nurmikoksi? " Valtavaa kuvanmuokkausta, jossa Rautatientorin päälle oli piirretty virheää tekstiä ei voinut olla huomaamatta. Isot nuorisoasiainkeskuksen mainoskyltit Ruuti.net vaikuttamisohjelmasta valtasivat Helsingin metroasemat. Kiinnitin heti huomioni täysin absurdiin ja toteuttamiskelvottomaan ideaan, jota nuorille markkinoitiin mainosten avulla. Miksi meidän halutaan antavan järjettömiä ja jopa mahdottomia ideoita Helsingin kaupungille?

Lähdin selvittämään asiaa. Juttu otti nopeasti tuulta alleen ja valmis juttu ilmestyi Miksi?-palstalle Helsingin Sanomiin jo viikon sisällä.

Heta Lampinen

Lue juttu tästä!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Julkinen sana vieraili toimituksessa



"Tiedotusvälineet niputtavat kovin helposti nuoret yhteen ja samaan muottiin. Nuoriso esitetään esimerkiksi metelöinnillään muita häiritsevänä joukkiona. Tai nuoret kuvataan yhteiskunnallisuutta karttaviksi, lähinnä musiikkivideoista ja BB-talon tapahtumista kiinnostuneiksi vapaamatkustajiksi. Stereotypia saa kyytiä Pääkaupunkiseudun Nuorten ääni –toimituksessa, jossa 15 -21-vuotiaat innokkaat ja asioita seuraavat kansalaiset tarttuvat ajankohtaisiin asioihin ja luovat mediasisältöjä itse."
Ylen radiotoimittaja Päivi Leino vieraili Nuorten Ääni -toimituksen kokouksessa viime viikolla. Vierailun pohjalta syntyi puolen tunnin mittainen reportaasi, joka esitettiin Yle Radio 1:n Julkinen sana -ohjelmassa 10.11.2011.

Reportaasissa seurataan toimituskokousta ja inserttiryhmien toimintaa. Lisäksi haastatellaan toimituksen sanavalmiita, fiksuja ja hienoja jäseniä!

Ohjelman voi kuunnella Yle Areenassa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Viron naiskirjailijat ovat ahtaalla

Istuin eräänä talvi-iltana Rikhardinkadun kirjastossa kuuntelemassa kirjailijaäitien mietteitä kirjoittamisen ja äitiyden haasteista. Tapasin tuolloin ensimmäistä kertaa runoilija Kätlin Kaldmaan, jonka kokemukset olivat vavahduttavia. Toisin kuin suomalaiset kollegansa hänet oli pakotettu valitsemaan kirjailijuuden ja äitiyden väliltä.

Kätlinin kartomus toi päivänvaloon pienen siivun siitä epätasa-arvosta sukupuolten välillä, joka Virossa vallitsee. En löytänyt aiheesta oikeastaan juurikaan taustatietoa. Tiedustelin myös Tuglas-seuran puheenjohtajalta Anu Laitilalta asiasta, mutta hän kehotti kääntymään suoraan kirjailijoiden puoleen. Hänelläkään ei tuolloin ollut selvää käsitystä sukupuolten tasa-arvosta, erityisesti kirjailijoiden, Virossa.

Tapasin Tallinassa Kätlin Kaldmaan ja Kärt Hellerman. Hellermaa pidetään Virossa pitkäaikaisimpana feministisenä kirjailijana. Jutussa hän edusti vanhempaa sukupolvea. Sähköpostitse haastattelin myös voimakkaana naisena pidettyä runoilija Elo Viidingiä.

Ennen jutun julkaisua olin hieman huolissani siitä, etten saata haastateltaviani häirinnän kohteeksi, sillä eihän minulla ollut omakohtaista kokemusta siitä, kuinka arkoja asioita tasa-arvoseikat loppujen lopuksi Virossa ovatkaan. Jälkikäteen kuulinkin, että juttu oli Virossa herättänyt närkästystä ja johtanut sananvapausjärjestön johtokunnan jäsenen eroamiseen.

Juttu julkaistiin Helsingin Sanomissa Helsingin kirjamessujen 2011 aikaan, sillä Viro oli messujen teemamaa.

Anniina Rintala

Lue juttu täältä!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Tästä pitäisi puhua!


Mitä yhteiskunnallisia ongelmia nuoret pitävät tärkeinä? Mistä ei puhuta riittävästi? Mihin keskusteluihin nuoret haluaisivat päästä enemmän mukaan? Nuorten Ääni -toimituksen "Tästä pitäisi puhua"-julkaisut esittelevät toimituksen lehtijuttujen, tv-ohjelmien ja blogikirjoitusten esille nostamia aiheita vuosilta 2006–2011 ja 2011–2013

Julkaisuihin sisältyy kaksi kirjaa ja yksi videokooste. Kaikki esitellyt jutut ovat nuorten tekemiä ja ne on julkaistu Helsingin Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä ja Ylen kanavilla. Lisäksi kirjoissa esitellään Nuorten Ääni -toimituksen historiaa, jäseniä ja työskentelytapoja.

Ensimmäisen julkaisun tilasi hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Materiaalia käytettiin apuna, kun seuraavaa nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa valmisteltiin. Toinen julkaisu on nuorisoasiainkeskuksen rahoittama.

Julkaisujen sisällön valitsi toimituksen jäsenistä koostuva ryhmä. Työskentelyä ohjasivat Nuorten Ääni -toimituksen työntekijät ja muut tarvittavat resurssit saatiin nuorisoasiainkeskukselta.

maanantai 15. elokuuta 2011

Toiminta jatkuu taas!

Nuorten Ääni -toimituksen toiminta jatkuu taas! Tervetuloa tutustumaan toimintaan ja tekemään yhä freshimpää mediaa 29.8. klo 17-19 toimintakeskus Happeen osoitteeseen Sörnäisten rantatie 31. Toimituksen tilat sijaitsevat Hapen neljännessä kerroksessa, ja paikalle löydät helpoiten Sörnäisten tai Kalasataman metroasemalta.

Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimitus on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen media- ja demokratiakasvatushanke. Nuorten aloitteesta perustettu toimitus tarjoaa 13–19-vuotiaille nuorille mahdollisuuden osallistua median tekemiseen. Pääyhteistyökumppaneitamme ovat Helsingin Sanomat, Yleisradio ja Suomen Kuvalehti.

Nostamme lehtijuttujen, blogikirjoitusten ja televisio-ohjelmien avulla esille yhteiskunnallisia asioita, jotka nuoret kokevat tärkeiksi. Toimituksen jutut on julkaistu valtamedioissa näkyvällä paikalla. Esimerkkejä löytyy tästä blogista.

Toimintamme perustuu nuorten osallisuuteen ja siihen, että he tekevät itse kaiken alusta loppuun. Esimerkiksi toimituksen kokouksissa paikalla on aina hankkeen aikuinen työntekijä, mutta puhetta vetävät nuoret puheenjohtajat, jotka valitaan puolen vuoden välein järjestettävissä vaaleissa.

Toimitukseen ovat tervetulleita kaikki nuoret taitoihin katsomatta. Aikuisten ammattitaitoisten ohjaajien opastuksella kuka tahansa voi kirjoittaa lehtiartikkelin tai tehdä yhteiskunnallisen videon. Tärkeintä on innostus ja hyvä asenne!

Tulostettavan tiedotteen saat tästä.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Laman lapset





”Mä luulin aina pienenä, että lelut ovat tosi kalliita, kun en saanut niitä juuri koskaan. Siks oli outoo, että kaverit saivat uusia leluja jopa kauppareissulla. Vasta vanhempana mä tajusin, että lelut eivät ole satojen markkojen arvoisia - meillä vaan ei ollut niihin silloin varaa."

Eräässä toimituskokouksessa käsittelimme havaintokierroksella köyhyyttä. Köyhyys on iso ongelma, eikä ole aina itsestään selvää, että on varaa ruokaan, omakotitaloon, uusiin vaatteisiin ja kalliisiin harrastuksiin. Keskustelu kääntyi lamaan ja konkursseihin. Huomasimme Silja Uusikankaan kanssa, että meillä oli samanlainen tausta: olimme molemmat perheistä, joissa isä oli tehnyt konkurssin pari vuotta ennen syntymäämme. Emme varsinaisesti koskaan ole kärsineet nälästä, mutta lapsen näkökulmasta on ikävää kun ei olekaan karkkipäivää.

Insertissämme käsittelemme lamaa ja konkurssia lapsen ja perheiden näkökulmasta. Haluamme avata ihmisille hieman, kuinka oman yrityksen kaatuminen näkyy ja kuinka sen vaikutukset ulottuvat monien vuosien päähän.

Insertti esitettiin Yle TV 1 -kanavalla A-Studiossa keskiviikkona 10.8 kello 21.05. Sen voi katsoa Ylen elävästä arkistosta.

Toimittajat: Daniela Hassinen, Silja Uusikangas
Kuvaaja: Nelli Kampman

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Nuoret saavat kannabista helposti



”Jokainen nuori tuntee jonkun, joka pystyy hankkimaan hänelle kannabista.”
Tätä väitettä toimittaja Ina Mikkola lähti tutkimaan huomatessaan, kuinka moni tuttu ja tuntematon polttaa pilveä. Kannabiksen saamisen siis täytyy olla helppoa.

Nuoret eivät välttämättä matkusta Amsterdamiin katsomaan turistikohteita, vaan polttamaan pilveä. Toisaalta ei tarvitse lähteä edes niin kauas, sillä ysiluokkalainen voi saada kannabista Suomessa t...unnin varoitusajalla. Joskus alaikäiselle kannabiksen hankkiminen on jopa helpompaa kuin alkoholin.

Mikkola haastattelee A-Studion jutussa kannabiksen käyttäjiä ja myyjiä, sekä käy vierailulla kasvattajan luona. Kannabiksen polttajat eivät näe tietynlaista käyttöä haitallisena, mutta tunnustavat myös käyttöön ja myymiseen liittyvät ongelmat. Jutussa selviää, miksi pilven saaminen sitten on niin helppoa ja kuinka kannabiksen jakeluverkosto toimii?


Toimittaja: Ina Mikkola
Taustatoimittaja: Maxim Moshnyakov
Kuvaaja: Omar Fasolah

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Linnanmäki käyttää hyväkseen nuorten tietämättömyyttä



Linnanmäki kesätyöpaikkana kuulostaa joka nuoren unelmalta. Koko kesä ulkona, rajaton pääsy laitteisiin ja paljon samanikäisiä työkavereita. Ja kukapa ei haluaisi päästä kertomaan työskentelevänsä Lintsillä ja vielä Lasten päivän säätiön nimissä!

Linnanmäeltä löytyy myös varjopuolensa: toimittajamme Rosa Kettumäki kuuli pinnan alla riehuvista huhuista, joiden mukaan Linnanmäki ei olekaan niin mahtava paikka työskennellä kuin ensi...silmäyksellä voisi olettaa.

Kettumäki sekä inserttiryhmän muut jäsenet Stella Vellendi ja Heta Lampinen lähtivät selvittämään, pitävätkö huhut paikkaansa.

Linnanmäen työntekijöitä oli kuitenkin erittäin vaikea saada kommentoimaan, koska puisto mm. kieltää työntekijöiltään medialle puhumisen. Lopulta kaksi vanhaa työntekijää suostuivat puhumaan entisestä työpaikastaan.

Toimitusjohtaja Risto Räikkösen vastausta väitteisiin ei saatu aivan toivotulla tavalla. Ensimmäinen vaikea kysymys sai Räikkösen kävelemään ulos haastattelusta. Räikkönen suostui kuitenkin uuteen yritykseen, joka ei kuitenkaan sujunut aivan toivotulla tavalla...

Katso juttu Ylen Elävästä arkistosta.

Toimittaja: Rosa Kettumäki
Taustatoimittaja: Heta Lampinen
Kuvaaja: Stella Vellendi

EDIT: Jutun jälkeen Linnanmäki palkkasi erillisen päällikön vastaamaan henkilöstöasioista. Lue Helsingin Sanomista. Toimitusjohtaja Risto Räikkönen jäi eläkkeelle vuonna 2014.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Veparista hälytysosastoon

Haastattelin nuorta vapaapalokuntalaista Niko Kiiskiä Hesarin vapaaehtoistyöjuttusarjaamme. Kiiski kertoi harjoituksista, leireistä ja kilpailuista varovaisen innostuneena seitsemän vuoden kokemuksellaan. Oli hienoa kuulla, että VPK:ssa ei tarvitakaan huippukuntoisia supermiehiä, vaan peruskuntotaso riittää.

Valitsin VPK:n sillä en ollut tarkemmin perehtynyt siihen, mutta se oli kuitenkin kavereiden kautta tuttu aihe. Mielestäni oli tärkeää saada juttusarjaan mukaan joku niinkin perinteistä vapaaehtoistyötä harjoittava.

Lue juttu tästä!

Maija Koivistoinen

Merkkivaatteet kirpparilla



Toimituksessa mukana oleva Nadja Fasolah huomasi monilla kirppairireissuillaan, että halpojen markettivaatteiden joukosta löytyy myös arvokkaampaa tavaraa. Tästä lähti idea tehdä juttu merkkivaatteista kirpputorilla. Nadja halusi jonkun kaverikseen juttua tekemään ja itsekin kirppareista innostuneena koin asian kovin mielenkiintoiseksi.

Ensin kiertelimme kirpputoreilla ja lähetystoreilla ja listasimme erilaisia merkkivaatteita. Toisella tiedusteluretkellämme haastattelimme Hakanimen UFF:n sekä Sörnäisten Fidan myymälänhoitajaa. Heidän kommenteistaan saimme hyvän pohjan jutun kirjoittamiseen, sillä saimme tietää useita syitä merkkivaatteiden kierrätykseen päätymisestä. Haastattelimme myös kahta aktiivikirppistelijää. Mielipiteet erosivat kovasti toisistaan: Saanan mielestä merkkivaatteet saavat maksaa vielä kirpputorillakin enemmän kun taas Anna sanoi, että merkkivaatteita on pidetty siinä missä muitakin vaatteita, joten hinnoittelunkin pitäisi olla sama.

Aloimme kirjoittaa juttua ja se lähetettiin Hesariin. Ensimmäistä juttua kirjottaneille tehtävä ei ollut ihan helppo - esimerksi minä en ollut kirjoittanut aiemmin oikein muita asiatekstejä kuin esitelmiä kouluun. Esitelmät ja lehtijutut poikkeavat aika paljon toisistaan, joten meillä ei ollut oikein edes tietoa, että minkälaista juttua halutaan.
Hesarilta tuli pyyntö, että jotain asiantuntijaa pitäisi haastatella. Yritimme etsiä sopivaa, mutta merkkivaatteista kirpputoreilla tietäviä ihmisiä ei löydy kovin paljon. Tässä vaiheessa jutun kirjoitus jäi taka-alalle muiden kiireiden painaessa. Monta kuukautta vierähti ja marraskuussa aloitettu juttu ei vain ottanut valmistuakseen. Nyt kevään lopulla juttu päätettiin saattaa julkaisukuntoon ja yli puolen vuoden uurastus saatiin päätökseen.

Lue juttuarkistosta, mitä kaikkea saimme selville merkkivaatteista kirppareilla.

Maija Koivistoinen

Juttusarjan esittely

Vapaaehtoistyön teemavuoden kunniaksi Nuorten Ääni -toimitus toteutti Helsingin Sanomiin juttusarjan ihmisistä, jotka tekevät palkatta työtä yhteisen hyvän eteen.

Hyvän mielen vuoksi -sarjassa esiteltiin kaikkiaan kuusi vapaaehtoistyön tekijää. Osa heistä toimii järjestöjen suojissa, osa tekee työtä ilman virallista taustaorganisaatiota. Haastateltavat valittiin toimituksen ehdotusten pohjalta yhteistyössä Helsingin Sanomien toimittajan kanssa.

Juttusarjaa työstettiin tammi-huhtikuussa 2011 ja jutut julkaistiin Helsingin Sanomissa kevään aikana. Suurin osa kirjoittajista on ensikertalaisia, mitä tuskin lopputuloksesta arvaa.

torstai 26. toukokuuta 2011

Oppilaat: ruoka ei pidä kylläisenä

Kun viime syksynä siirryin syömään koulussa pääasiassa kasvisruokaa, huomasin olevani ruokailun jälkeen väsynyt, eikä jaksu meinannut riittää koulupäivän loppuun asti millään. Kiinnostuksesta aloin tutkia ruokalan edessä esille pantua kirjasta, jossa kerrotaan, kuinka paljon eri ravintoaineita vaikkapa proteiineja pääruoka sisältää. Tyrmistyin luvuista, jotka näyttivät naurettavilta. Kuinka sellaisilla määrillä pitäisi jaksaa koko pitkä päivä? Ja miksi liharuoka sisälsi proteiineja samana päivänä yli kymmenen kertaa niin paljon kuin kasvisruoka? Oma jaksaminen korjaantui, kun kiinnitin kotona syömääni ruokaan enemmän huomiota ja kiskoin raejuustoa kaksin käsin.

Lähdin selvittämään kouluruokakriteereitä ja yleisiä ravitsemussuosituksia tarkemmin. Ennen kuin olin saanut edes taustamateriaalia kerätyksi, Helsingin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki otti minuun yhteyttä. Kuuntelin pitkän tovin, kun Rintamäki selitti minulle kouluruokaan liittyvistä määräyksistä ja suunnittelusta. Sanoin ottavani häneen yhteyttä seuraavan kerran haastattelujani tehdessäni. Kun haastattelujen aika tuli, kuuntelin saman litanian uudelleen. Minulle kerrottiin haastattelun aikana turhan monta kertaa, kuinka kouluruoka suunnitellaan, vaikka se ei ollut vastaus yhteenkään kysymyksistäni.

Kävin tekemässä haastatteluja myös Alppilan lukiossa. Tarkoitukseni oli haastatella oppilaita ja keittäjää. Ilmoitin vierailustani koulun rehtorille ja pian sainkin meiliä Palmiasta. Siellä haluttiin tarkistaa kysymykset, jotka aioin kysyä koulun keittäjältä. Myöhemmin vierailun jälkeen huomasin myös sähköpostin, jossa tiedusteltiin, milloin olin menossa käymään koululla, sillä jonkun Palmiasta pitäisi tulla mukaan seuraamaan haastatteluja.

Kaiken vahtimisen ja asioiden jankkaamisen lisäksi minulle sanottiin Palmiassa, että valmis juttu pitää lähettää Jaana Kujalalle Palmiaan ja Airi Rintamäelle Helsingin opetusvirastoon. En voinut olla ihmettelemättä, että jos kaikki asiat ovat heidän mukaan hyvin, niin miksi jutustani oltiin huolissaan ja juttua haluttiin vahtia niin tarkkaan?

Lue juttu tästä

Daniela Hassinen

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Miten eläkepommi vaikuttaa nuoriin?


Minulle on ollut pitkän aikaa epäselvää, mikä tämä politiikan kuuma puheenaihe oikein on - mikä eläkepommi? Halusin saada selville, mikä se on ja miten se minun elämääni vaikuttaa. Mutta sepä ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Internetti oli täynnä ristiriitaista tietoa ja mielipiteitä. Myös monet poliitikot ja asiantuntijat, joiden kanssa puhuin, olivat toistensa kanssa eri mieltä. Niin kuin myös eduskuntavaaliehdokas ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki (SDP) ja VATTin eläkkeellä oleva tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen. Monesta asiasta syntyi haastattelun aikana kiistaa ja erimielisyyttä. Milloin toinen sai nuoret pelkäämään tulevaisuutta ja milloin toinen ei nähnyt ilmiselviä faktoja.

Muiltakin osin tuntui, että joku ei nyt halua minun tietävän tästä aiheesta yhtään enempää. Kun kuvasimme inserttiä ensimmäisen kerran, ei oikein mikään tuntunut menevän putkeen. Kuvauspaikka ei ollut sellainen kuin olimme luulleet puheluiden perusteella ja kuvausaikatauluissa oli sattunut väärinymmärryksiä. Niinpä jouduimme aika vahvasti improvisoimaan.

Pahin tuli kohdalle kuitenkin vasta toimituksessa, kun katsoimme inserttiä läpi. Äänet eivät kuuluneet kunnolla. Tilanne oli niin paha, että jouduimme kuvaamaan uudelleen. Toinen kuvauspäivä ei ollut helppo järjestää, aikataulujen sovittaminen yhteen oli haastateltavien kanssa erittäin hankalaa.

Jotain positiivista löytyy jokaisesta kämmistäkin, sillä toisella kerralla olimme paljon viisaampia ja virheistämme oppineita. Kuvauspaikka ei ollut enää ongelma, kun osasimme varautua olosuhteisiin kuten meluun.

Miten eläkepommi sitten vaikuttaa nuoriin? Sen, ja monta muuta asiaa, mitä selvisi eläkepommista, saat tietää katsomalla A-studion, joka esitettiin keskiviikkona 13.4. klo 21.05.

Voit katsoa jutun arkistosta.

Nea-Maria Törmänen

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Viraston ääni vai nuorten ääni?



Viime keväänä nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala perusti työryhmän selvittämään nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamista Helsingissä. Nuorille luvattiin, että heidän kantansa ja mielipiteensä otetaan huomioon uutta mallia kehittäessä. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka nuoret kannattivatkin nuorisovaltuuston perustamista Helsinkiin, on Siuralan ja hänen työryhmänsä kanta ehdoton: nuorisovaltuusto ei toimi - Helsinkiin tarvitaan nuorisofoorumi.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa uutinen koko sekamelskasta. Järjestöt, joilta pyydettiin lausuntoja vaikuttamismallista, ilmoittivat vastaanottaneensa joulun loma-aikana puolueellista taustamateriaalia. Siurala väitti minulle useampaan otteeseen, että "mitään dataa siitä, että suurin osa nuorista olisi kannattanut nimenomaan vaaleilla valittavaa nuorisovaltuustoa ei ole" - toista väittivät Nuorisoasiainkeskuksen pöytäkirjat Avoimista Foorumeista. Nuoret kertoivat, että heille oli valehdeltu. Kaikki syyttivät toisiaan.

Juttuuni oli syntymässä terävä kärki, kunnes myös Nuorten Ääni -toimituksen takana oleva Nuorisoasiainkeskus hoksasi virheensä. Siurala "korjasi kantansa" ja vaati omien sitaattiensa muuttamista. Virasto asetti omat tavoitteensa journalistisen etiikan edelle, ja tunsin olevani vaikeassa tilanteessa. Sitaatti oli kuitenkin otettu Helsingin Sanomissa pois, kun juttua oli lyhennetty, enkä vaatinut sitä enää takaisin - viraston painostuksen vuoksi. Lopputulos on kärkensä menettänyt uutinen, jota seurasi tyly informaatio: nuorisolautakunta äänesti Siuralan foorumimallin puolesta - yksimielisesti.

Minua hävetti entistä enemmän, kun Helsingin Sanomat unohti painaa lehteen informaation siitä, että olen Nuorten Ääni -toimituksesta, joka on Nuorisoasiainkeskuksen hanke. Olisin halunnut kaikkien näkevän, että tämän uutisen takana on Nuorisoasiainkeskus, ja kyseisen viraston ääni kuuluu jutussa enemmän kuin nuorten ääni.

Saatiinpahan tämäkin silti päätökseen. Tästä aiheesta en usko enää kirjoittavani, mutta toivon taistelun edelleen jatkuvan.

Robert Sundman

Helsingin nuoret haluavat valtuuston
HS Kaupunki 27.1.2011 / Robert Sundman

Miksi nuorisotoimenjohtaja ei kuuntele nuoria?
suomenkuvalehti.fi 9.4.2010 / Robert Sundman

Helsinki pohtii vallan antamista nuorille
HS Kaupunki 29.3.2010 / Robert Sundman ja Joonatan Malinen

Nuoret vaativat enemmän valtaa Helsingin päätöksenteossa
HS Kaupunki 7.12.2007 / Ina Mikkola

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Maahanmuuttajien kotouttaminen - Kevinin tarina

Maahanmuutto on viimeisen 20 vuoden ajan ollut tulenarka keskustelun aihe niin mediassa, politiikassa kuin kotisohvillakin. Yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi tähän liittyen on viimeaikoina noussut maahanmuuttajien kotouttaminen. Miten se pitäisi käytännössä toteuttaa? Ovatko Suomessa asuvat maahanmuuttajat kotoutuneet tarpeeksi hyvin? Suomalaiset ovat vääntäneet tästä kättä jo niin pitkään, että halusimme antaa itse "keskustelun kohteelle" - maahanmuuttajanuorelle itselleen puheenvuoron.

Kevin Tandu, 17, on sopeutunut Suomeen harrastustensa ja oman aktiivisuutensa ansioista. Tässä Katariina Ahon, Roosa Kuusiston ja Arttu Korpelan tekemässä insertissä hän kertoo näkemyksiään kotouttamisesta ja muistelee samalla omia kokemuksiaan Suomeen tulosta.

Juttu esitettiin YLE TV1:n A-Studiossa 30.3. Sen voi katsoa arkistosta.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Victoria haluaisi nuorten ääntä Ruotsinkin mediaan


Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel kävivät Suomessa ensimmäisellä yhteisellä valtiovierailullaan Suomessa 2.11.2010. Yhtenä vierailukohteista oli toimintakeskus Happi, jossa Nuorten Ääni –toimitus pääsi esittelemään toimintaansa kruununprinsessalle ja prinssille. Lisäksi toimitus pääsi esittämään kruununprinsessa Victorialle yhden kysymyksen. Lue Helsingin Sanomien artikkelista ja kommentista, millaisista vaikuttamiseen liittyvistä asioista kruununprinsessa Victoria oli nuorempana kiinnostunut sekä minkälaisia tunnelmia valtiovierailu sai aikaan toimintakeskus Hapessa.

Nea-Maria Törmänen ja Robert Sundman

maanantai 10. tammikuuta 2011

Toimituksen kevätkausi alkaa!

Nuorten Ääni -toimituksen toiminta jatkuu taas! Tervetuloa tutustumaan toimintaan ja tekemään yhä freshimpää mediaa 17.1. klo 17-19 toimintakeskus Happeen osoitteeseen Sörnäisten rantatie 31. Toimituksen tilat sijaitsevat Hapen neljännessä kerroksessa, ja paikalle löydät helpoiten Sörnäisten tai Kalasataman metroasemalta.

Nyt kannattaa ehdottomasti tulla mukaan, sillä Nuorten Ääni -toimitus tarvitsee innokkaita vaikuttamishaluisia nuoria tekemään lehtijuttuja Helsingin Sanomiin ja inserttejä Ylen A-studioon. Ensimmäisessä kokouksessa mietitään asioita, joihin halutaan vaikuttaa ja joista tehdään juttuja. Jos et kuitenkaan ehdi 17. päivä, myöhemminkin voi tulla mukaan!