A-studio: Stream: Koulussa ei saa epäonnistua!

Yle TV1:n A-studio: Streamissä nähdään perjantaina 3.5. nuorten toimittama erikoisjakso. Ohjelma kysyy, millaisia ihmisiä kasvaa koulussa, jossa oppilaat eivät uskalla ottaa riskejä.

Matematiikan tunnilla oppilas ei uskalla tulla laskemaan taululle, koska hän pelkää epäonnistuvansa. Musiikin tunnilla tuntematonta soitinta ei uskalleta kokeilla, sillä kaikki kuulisivat virheen. Koulu ei kannusta oppimaan yritysten ja erehdysten kautta, sillä jokainen virhe arvioidaan. Itsensä ylittämisen sijaan suomalaisessa koulussa pelataan varman päälle.

Kovia väitteitä, joista Streamiin saapuvat keskustelemaan entinen luokanopettaja Tapio Toivanen, EVAn johtaja Matti Apunen ja sosiaalipsykologi Leena Ehrling.

"Tunne siitä, että ei saa epäonnistua, on varsin yleinen. Epäonnistumisen pelko vie helposti noidankehille, jossa ihminen suorittaa pakonomaisesti ja kokee silti olevansa riittämätön. Voi myös olla, että ruvetaan pelkäämään ja välttelemään kaikkea, missä voi epäonnistua." Leena Ehrling kertoo.

Entisen luokanopettajan, nykyisen opettajien draamakouluttajan Tapio Toivasen mielestä ongelman ydin on opettajien kaavamainen opetustapa.

”Opetus on järjestetty usein opettajalle hyvin helposti hallittavaan muotoon. Opettajien pitäisi uskaltaa ottaa enemmän riskejä.”, Toivanen sanoo.

Matti Apusen mielestä koulussa pitäisi olla enemmän kilpailua.

"Todellisuudessa kilpailua lisäämällä koululaiset oppisivat aina pyrkimään vähän parempaan, ja uskaltaisivat heittäytyä.”, toteaa Apunen.

Lähetyksen juontavat Reeta Niemonen, 18, ja Heta Lampinen, 19.

"Koulusta ei Suomessa puhuta tarpeeksi kriittisesti. Se, että me oppilaat tuomme koulun ongelmia esiin, on minusta tärkeää. Uskon, että meillä on koulusta jotain sellaista kysyttävää ja kerrottavaa, mitä aikuiset toimittajat eivät edes hoksaa, sillä me olemme itse koululaisia.", Niemonen pohtii.

Ohjelmaa tekee kaikkiaan parikymmentä 14–22-vuotiasta nuorta Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimituksesta. Se on työstänyt aihetta koko kevään ajan vapaa-ajalla koulun jälkeen. Nuorten Ääni -toimitus on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen media- ja demokratiakasvatushanke, jonka tavoitteena on tuoda nuorten näkökulmia esille mediassa.

A-Studio: Stream: Koulussa ei saa epäonnistua! Yle TV1 perjantaina 3.5.2013 klo 21.00.

Katso Ylen Elävässä arkistossa.

Lisää aiheesta:

• Liity ohjelman Facebook-tapahtumaan
• Seuraa keskustelua Twitterissä: #a_stream
• Juontajat YleX:n Etusivun vieraina: Miksi koulu ei kasvata riskinottajia?
• Puoli seitsemän -ohjelmassa esiteltiin Nuorten Ääni -toimitus ja haastateltiin juontajia.
• Yle Uutiset: Hyvä oppilas menestyy, on hiljaa eikä pyydä apua
• Yle Uutiset: Kannattaa koulussa tehdä virheitä?
• Nätit kysyy -blogi HS:fi:ssä: Miksi oppilaita ei kannusteta koulussa?
• Megafoni-blogi Suomenkuvalehti.fi:ssä: Koulussa ei kannata oppia virheistä

Selittäisittekö, miksi kotimatkallani on 14 baaria?

Vaalien alla poliitikot ovat innokkaita kertomaan, miten asioiden tulisi olla ja mitä he itse tekisivät, jotta asiat muuttuisivat paremmiksi. Harva kuitenkaan viitsii vastata kysymykseen: Miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty? Epämukavista päätöksistä ei selvästi ole mukava puhua.

Nuorten Ääni -toimituksen nuoret halusivat kysyä kuntapäättäjiltä, miksi olemme tässä tilanteessa. Ensimmäisessä jutussa selvitetään itähelsinkiläisen Kontulan lähiön huonoa turvallisuustilannetta. Lapset ja nuoret saavat kertoa omin sanoin, miksi heitä pelottaa liikkua yksin ostarilla. Toisessa jutussa selvitetään, miksi sosiaalityöntekijä ei välttämättä ota nuoren mielipidettä huomioon lain vaatimalla tavalla. Huostaanottoprosessin kokenut nuori kertoo muodollisen kuulemisen olevan varsin yleistä sosiaalityössä. Kolmas juttu antaa äänen Lohjan nuorille, jotka joutuvat hengailemaan Prisman lattialla, koska parempiakaan paikkoja ei illanviettoon löydy.

Jokaisessa jutussa nuoret ovat itse havainneet ongelman, johon poliitikot saavat selittää syitä. Helppoa se ei ollut - esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava kertoi olleensa elämänsä pisimmässä haastattelussa arvioidessaan Kontulan ongelmia. Sosiaalityön laiminlyöntejä selvittänyt toimittaja haastatteli useita lautakunnan jäseniä, mutta juuri kukaan ei osannut selittää, mistä päätöksistä ongelmat johtuvat.

Kaikki jutut ovat alusta loppuun saakka nuorten suunnittelemia ja tekemiä. Nuoret päättivät itse, mitkä aiheet halusivat nostaa esille kuntavaaleja varten. Lopputuloksesta huomaa, että poliitikot eivät ole tottuneet perustelemaan nuorille heitä koskevia päätöksiä.

Voit katsoa jutut Ylen sivuilta.

Katariina Aho

Hyväpaha lähiökriisi

Miten kuntapolitiikka vaikuttaa kontulalaisnuoren arkeen? Tätä lähdimme selvittämään, kun aloimme tehdä kuntavaaliaiheista inserttiämme.

Varsinkin helsinkiläisille on tuttua, että Kontulaa käytetään synonyyminä rauhattomalle ja jossain määrin epäonnistuneelle alueelle. Kontula on Eiran vastakohta, lähiökriisien lintukoto. Huonoa ennakkokuvaamme vahvisti ex-kontulalaisen meille kertoma tarina roskiksesta löytyneestä ruumiista ja jahtaavista juopoista. 

  Jutussa käytimme Kontulaa esimerkkinä. Alueen kaltaisia lähiöitä on runsaasti muuallakin Suomessa. Monet nykyiset lähiöpainajaiset ovat syntyneet 1960-luvulla, kun ihmiset alkoivat muuttaa massana maalta kaupunkiin. Asuntopulaan oli pakko rakentaa äkkiä suuria kerrostaloalueita. Kontula kuuluu niistä suurimpiin.

Hävettää myöntää, että työn alussa toimitusryhmästämme vain yksi tunsi Kontulan hyvin. Lisäksi yksi oli vieraillut Kontulassa turistina ja toinen nähnyt paikallisia maisemia auton ikkunasta.
Kun menimme käymään ensikertaa insertin teon aikana Kontulassa, yllätyimme ihan tavallisista ihmisistä. Alue alkoikin tuntua tavikselta. Kulman takaa aukesi kuitenkin maisema 14 baarin ostarille.

Ostarin liepeillä sijaitsevassa nuorisotalossa tapasimme Nooran ja Lunetan. He puhuivat huumeita myyvistä narkkareista, puukotuksista ja onnettomasta imagosta. Lisäksi 10-vuotias Aino kertoi meille seinäänsulautumissuunnitelmastaan pelottavien juoppojen uhatessa.

Tapaamamme kunnanavaltuutetut, Pekka Saarnio (vas) ja Risto Rautava (kok) sen sijaan kumosivat Kontulan karut tarinat. Molemmat Kontulassa asuneina pitivät kaupunginosan ongelmana lähinnä huonoa mainetta, joka Saarnion mukaan on "juuttunut kuin paskat seinälle". Kun kysyimme ostarin hyvistä puolista, saimme vastaukseksi maalatut seinät ja "sen hirveän hyvän ruokapaikan". 

  Haastattelemamme kontulalaisnuoret keksivät kyllä syitä kaupunginosan maineelle. Tulevaisuudessa he toivoisivat ainakin baarien vähentämistä, mikä voisi tehdä ostarista rauhallisemman. Poliitikot eivät edelleenkään myöntäneet ongelmaa.

Saarnio kertoi tunteneensa usein juoppojen sijaan epämiellyttäväksi ostarilla meidät nuoret. Kontulan pahin ongelma tuntuukin olevan se, ettei todellisia ongelmia edes myönnetä. Ja vaikka niin tehtäisiinkin, ne yleensä vain sysätään jonkun muun kontolle. Ainakaan lähivuosina Kontulan nuorten arkiongelmiin ei siis ole ratkaisua tulossa. Harva uskoo kuntavaalienkaan nostavan Kontulan kysymyksiä ratkottaviksi.

Kontulajuttu esitetään YLE TV1:n A-studiossa 22.10.2012 kello 21.
Voit katsoa jutun myös Areenasta.

Ikää hintsunlaisesti, baariin pääsee silti

Pääseekö alaikäisenä baariin? Pääsee, jos on tarpeeksi itsevarma, eikä näytä 13-vuotiaalta. Tämän totesimme Marja Kuikan ja Reeta Niemosen kanssa päästessämme mukaan tekemään juttua Turun yöstä A-studioon.

Oli jännittävää lähteä kuvaamaan näin salaperäistä juttua – kukaan ei saanut tietää siitä etukäteen, ettei se paljastuisi baarien omistajille ja pilaisi mahdollisuuksiamme päästä sisään. Paineista huolimatta lähdimme kokeilemaan onneamme omana itsenämme, emmekä pyrkineet näyttämään ikäistämme vanhemmilta tai ehostautuneet paljon enemmän kuin arkenakaan.

Pääsimme sisään yli puoleen yrittämistämme paikoista, mikä ei sinänsä ollut suuri yllätys, sillä olimme jo etukäteen kuulleet, että sisäänpääsy ei ole mahdottomuus. Odottamatonta oli kuitenkin se, miten arkisesti osa portsareista meihin suhtautui. Varauduin jo joissain paikoissa kääntymään pois, luullen ovimiehen pyytävän meitä näyttämään henkilöllisyystodistuksemme, mutta portsari vain tyytyi tervehtimään meitä iloisesti.

Tällaisissa tilanteissa ei voinut kuin ihmetellä, että missä kohtaa menee väärin: ovatko baarien omistajat antaneet portsareille määräyksen päästää kaikki sisään vai rikkovatko ovimiehet lakia huolimattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään? Erityisesti mieleen jäi paikka, jonka ovessa luki K-22, eikä tummapukuinen portsari tehnyt elettäkään estääkseen sisälle menemisemme.

Osa paikoista piti ovensa visusti kiinni meiltä alaikäisiltä, mutta tuntui kuitenkin, että portsarit kohtelivat meitä varteenotettavina tulevaisuuden asiakkaina. Varmasti useita erilaisia sisäänpääsy-yrityksiä nähneet ovimiehet eivät nielleet selityksiämme partioretkestä ja Helsinkiin unohtuneesta passista, mutta eivät yrittäneet kuitenkaan  nolata meitä, vaan tyytyivät toteamaan asiallisesti, ystävälliseen sävyyn: ”ikää näyttää löytyvän vähän hintsunlaisesti."

Katso juttu Yle Areenasta.
Lue Ylen nettisivuilta alkoholitarkastajan kommentti.

Maija Koivistoinen

Presidenttiehdokkaat Nuorten Ääni -toimituksen tentissä

Kaikki ovat nähneet presidenttiehdokkaita televisiossa kengät kiillotettuina puhumassa vakavalla äänellä pitkiä sanoja. Mutta osaako joku kuvitella Paavo Väyrystä musisoimassa hippikommuunissa? Tai Eva Biaudet'a maalaamassa graffiteja?

Katso insertit ja lue lisää Ylen Elävästä arkistosta >>

Kuinka luonnistui grafftinteko pressaehdokkailta?

Insertissämme käsitellään Eva Biaudetia ja Timo Soinia erilaisina arvojohtajina. Veimme heidät maalaamaan graffitit utopia-Suomestaan. 

Soini ei aluksi halunnut suostua juttuun ollenkaan, piirtäminen kuulosti hänestä epämukavalta. Graffitin teko ei tunnetusti kuulu Soini julkisuuskuvaan.  Aluksi toimittajan olisi pitänyt maalata Timpan puolesta, mutta kuvaushetkellä Soini yllättikin meidät ja maalasi aivan itse. Vänkääminen oli kerrankin oikea tapa saada tahtonsa läpi. 

Biaudet oli aivan innoissaan annetusta tehtävästä. Häntä varten täytyi hakea varastosta lisää erivärisiä maaleja, koska hänkään ei olisi suostunut muuten maalaamaan. "Haluan käyttää mahdollisimman paljon värejä, en mä suostu!"

Insertti herätti ajatuksen: viekö Biaudet Paavo Arhinmäen "graffitiministeri" -tittelin?

Yllättäen onnistuimmekin löytämään niin erilaisille ehdokkaille yhteisen sävelen. Koko kansan Muumimamma Tarja Halonen on lopettamassa presidentinuraansa, joten selvitimme mitä muumeja Mäntyniemeen seuraavana muuttaisi. 

 
Jos ehdokkaat olisivat Muumilaaksosta, olisivat he kuulemma pariskunta: Muumipappa ja Muumimamma.

Katso juttu Yle Areenasta!

Laman lapset

”Mä luulin aina pienenä, että lelut ovat tosi kalliita, kun en saanut niitä juuri koskaan. Siks oli outoo, että kaverit saivat uusia leluja jopa kauppareissulla. Vasta vanhempana mä tajusin, että lelut eivät ole satojen markkojen arvoisia - meillä vaan ei ollut niihin silloin varaa."

Eräässä toimituskokouksessa käsittelimme havaintokierroksella köyhyyttä. Köyhyys on iso ongelma, eikä ole aina itsestään selvää, että on varaa ruokaan, omakotitaloon, uusiin vaatteisiin ja kalliisiin harrastuksiin. Keskustelu kääntyi lamaan ja konkursseihin. Huomasimme Silja Uusikankaan kanssa, että meillä oli samanlainen tausta: olimme molemmat perheistä, joissa isä oli tehnyt konkurssin pari vuotta ennen syntymäämme. Emme varsinaisesti koskaan ole kärsineet nälästä, mutta lapsen näkökulmasta on ikävää kun ei olekaan karkkipäivää.

Insertissämme käsittelemme lamaa ja konkurssia lapsen ja perheiden näkökulmasta. Haluamme avata ihmisille hieman, kuinka oman yrityksen kaatuminen näkyy ja kuinka sen vaikutukset ulottuvat monien vuosien päähän.

Insertti esitettiin Yle TV 1 -kanavalla A-Studiossa keskiviikkona 10.8 kello 21.05. Sen voi katsoa Ylen elävästä arkistosta.

Toimittajat: Daniela Hassinen, Silja Uusikangas
Kuvaaja: Nelli Kampman

Nuoret saavat kannabista helposti

”Jokainen nuori tuntee jonkun, joka pystyy hankkimaan hänelle kannabista.”
Tätä väitettä toimittaja Ina Mikkola lähti tutkimaan huomatessaan, kuinka moni tuttu ja tuntematon polttaa pilveä. Kannabiksen saamisen siis täytyy olla helppoa.

Nuoret eivät välttämättä matkusta Amsterdamiin katsomaan turistikohteita, vaan polttamaan pilveä. Toisaalta ei tarvitse lähteä edes niin kauas, sillä ysiluokkalainen voi saada kannabista Suomessa t...unnin varoitusajalla. Joskus alaikäiselle kannabiksen hankkiminen on jopa helpompaa kuin alkoholin.

Mikkola haastattelee A-Studion jutussa kannabiksen käyttäjiä ja myyjiä, sekä käy vierailulla kasvattajan luona. Kannabiksen polttajat eivät näe tietynlaista käyttöä haitallisena, mutta tunnustavat myös käyttöön ja myymiseen liittyvät ongelmat. Jutussa selviää, miksi pilven saaminen sitten on niin helppoa ja kuinka kannabiksen jakeluverkosto toimii?


Toimittaja: Ina Mikkola
Taustatoimittaja: Maxim Moshnyakov
Kuvaaja: Omar Fasolah

Linnanmäki käyttää hyväkseen nuorten tietämättömyyttä

Linnanmäki kesätyöpaikkana kuulostaa joka nuoren unelmalta. Koko kesä ulkona, rajaton pääsy laitteisiin ja paljon samanikäisiä työkavereita. Ja kukapa ei haluaisi päästä kertomaan työskentelevänsä Lintsillä ja vielä Lasten päivän säätiön nimissä!

Linnanmäeltä löytyy myös varjopuolensa: toimittajamme Rosa Kettumäki kuuli pinnan alla riehuvista huhuista, joiden mukaan Linnanmäki ei olekaan niin mahtava paikka työskennellä kuin ensi...silmäyksellä voisi olettaa.

Kettumäki sekä inserttiryhmän muut jäsenet Stella Vellendi ja Heta Lampinen lähtivät selvittämään, pitävätkö huhut paikkaansa.

Linnanmäen työntekijöitä oli kuitenkin erittäin vaikea saada kommentoimaan, koska puisto mm. kieltää työntekijöiltään medialle puhumisen. Lopulta kaksi vanhaa työntekijää suostuivat puhumaan entisestä työpaikastaan.

Toimitusjohtaja Risto Räikkösen vastausta väitteisiin ei saatu aivan toivotulla tavalla. Ensimmäinen vaikea kysymys sai Räikkösen kävelemään ulos haastattelusta. Räikkönen suostui kuitenkin uuteen yritykseen, joka ei kuitenkaan sujunut aivan toivotulla tavalla...

Katso juttu Ylen Elävästä arkistosta.

Toimittaja: Rosa Kettumäki
Taustatoimittaja: Heta Lampinen
Kuvaaja: Stella Vellendi

EDIT: Jutun jälkeen Linnanmäki palkkasi erillisen päällikön vastaamaan henkilöstöasioista. Lue Helsingin Sanomista. Toimitusjohtaja Risto Räikkönen jäi eläkkeelle vuonna 2014.

Miten eläkepommi vaikuttaa nuoriin?

Minulle on ollut pitkän aikaa epäselvää, mikä tämä politiikan kuuma puheenaihe oikein on - mikä eläkepommi? Halusin saada selville, mikä se on ja miten se minun elämääni vaikuttaa. Mutta sepä ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Internetti oli täynnä ristiriitaista tietoa ja mielipiteitä. Myös monet poliitikot ja asiantuntijat, joiden kanssa puhuin, olivat toistensa kanssa eri mieltä. Niin kuin myös eduskuntavaaliehdokas ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki (SDP) ja VATTin eläkkeellä oleva tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen. Monesta asiasta syntyi haastattelun aikana kiistaa ja erimielisyyttä. Milloin toinen sai nuoret pelkäämään tulevaisuutta ja milloin toinen ei nähnyt ilmiselviä faktoja.

Muiltakin osin tuntui, että joku ei nyt halua minun tietävän tästä aiheesta yhtään enempää. Kun kuvasimme inserttiä ensimmäisen kerran, ei oikein mikään tuntunut menevän putkeen. Kuvauspaikka ei ollut sellainen kuin olimme luulleet puheluiden perusteella ja kuvausaikatauluissa oli sattunut väärinymmärryksiä. Niinpä jouduimme aika vahvasti improvisoimaan.

Pahin tuli kohdalle kuitenkin vasta toimituksessa, kun katsoimme inserttiä läpi. Äänet eivät kuuluneet kunnolla. Tilanne oli niin paha, että jouduimme kuvaamaan uudelleen. Toinen kuvauspäivä ei ollut helppo järjestää, aikataulujen sovittaminen yhteen oli haastateltavien kanssa erittäin hankalaa.

Jotain positiivista löytyy jokaisesta kämmistäkin, sillä toisella kerralla olimme paljon viisaampia ja virheistämme oppineita. Kuvauspaikka ei ollut enää ongelma, kun osasimme varautua olosuhteisiin kuten meluun.

Miten eläkepommi sitten vaikuttaa nuoriin? Sen, ja monta muuta asiaa, mitä selvisi eläkepommista, saat tietää katsomalla A-studion, joka esitettiin keskiviikkona 13.4. klo 21.05.

Voit katsoa jutun arkistosta.

Nea-Maria Törmänen

Maahanmuuttajien kotouttaminen - Kevinin tarina

Maahanmuutto on viimeisen 20 vuoden ajan ollut tulenarka keskustelun aihe niin mediassa, politiikassa kuin kotisohvillakin. Yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi tähän liittyen on viimeaikoina noussut maahanmuuttajien kotouttaminen. Miten se pitäisi käytännössä toteuttaa? Ovatko Suomessa asuvat maahanmuuttajat kotoutuneet tarpeeksi hyvin? Suomalaiset ovat vääntäneet tästä kättä jo niin pitkään, että halusimme antaa itse "keskustelun kohteelle" - maahanmuuttajanuorelle itselleen puheenvuoron.

Kevin Tandu, 17, on sopeutunut Suomeen harrastustensa ja oman aktiivisuutensa ansioista. Tässä Katariina Ahon, Roosa Kuusiston ja Arttu Korpelan tekemässä insertissä hän kertoo näkemyksiään kotouttamisesta ja muistelee samalla omia kokemuksiaan Suomeen tulosta.

Juttu esitettiin YLE TV1:n A-Studiossa 30.3. Sen voi katsoa arkistosta.

Armeijasta sivariin

Monet ikäiseni pojat pohtivat tällä hetkellä asepalvelusta. Tulisiko heidän valita varusmiespalvelus, aseeton palvelus vai siviilipalvelus? Vai kannattaisiko heidän kieltäytyä palveluksesta kokonaan tai hankkia vapautus? Sukupuoleni vuoksi minun ei ole koskaan pakko tehdä valintaa erilaisten palveluspaikkojen välillä. Aihe on kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen, pohtivathan tuhannet nuoret miehet samoja kysymyksiä vuodesta toiseen. Sen lisäksi että he joutuvat pohtimaan omia arvovalintojaan, luo yhteiskunta ja heidän perheensä heille odotuksia ja vaatimuksia palvelukseen liittyen.

Nuorten Ääni -toimituksen A-Studiolle tuottamassa jutussa "Armeijasta Sivariin" kuullaan yhden nuoren miehen tarina. Samulin tarina alkaa armeijasta ja päättyy siviilipalvelukseen. Mitkä asiat johtivat palveluspaikan vaihtoon? Mitä Samuli itse ajattelee varusmiespalveluksesta nykyään? Entä mitä hän ajattelee siviilipalveluksesta? Ja ennen kaikkea, miten Samulin päätös vaikutti hänen elämäänsä?

Nelli Kampman

Juttu siviilipalvelusmies Samuli Huuskolasta esitettiin A-Studiossa keskiviikkona 7.7. Sen voi katsoa arkistosta.

Kampissa hengaavat nuoret puhuvat alaikäisten seksikaupasta arkipäiväisesti

Viime syksynä julkaistu  ruotsalaistutkimus paljasti, että Ruotsissa alaikäiset hankkivat vaatteita, hampurilaisia ja alkoholia myymällä seksiä. Voisiko tällaista tapahtua myös Suomessa?

Lähdimme selvittämään asiaa ystäväni kanssa perjantai-iltana Helsingin keskustaan, Kampin kauppakeskukseen. Paikkaan, jota on kutsuttu Suomen suurimmaksi nuorisotaloksi. Kysyimme nuorilta, onko Kampissa seksiä kauppaavia alaikäisiä. Useimmat tiesivät asiasta jotain ja monet osasivat kertoa tarkkaan miten kaupankäynti tapahtuu, miten asiakkaita hankitaan ja mitä saadaan maksuksi.

Seksikauppaa käydään monella tavalla. Jotkut vähän vilauttavat rintojaan vanhoille miehille, jotta saisivat heidät hakemaan Alkosta juotavaa tai kioskilta tupakkaa. Toiset hankkivat seksiä harrastamalla rahaa tai yösijan. Selkeän vaihtokaupan lisäksi Kampissa kerrottiin, että monet alle 16-vuotiaat tytöt seurustelevat aikuisten miesten kanssa.

Eräs neljätoistavuotias kertoi kaverinsa kolmekymppisestä poikaystävästä. Mies tulee yläkoululaisten bileisiin, muttei puhu mitään. Hän vain istuu nurkassa ja tyhjentää kaljalavaa. Tytön kaveria pelottaa, mutta tyttö itse pitää tilannetta molempien voittona. Vaikka mies saakin seksiä, tyttö hyötyy mielestään enemmän. Hän saa ilmaista juotavaa ja tavaroita, joihin hänellä ei muuten olisi varaa.

Kampissa nuoret puhuivat asiasta suoraan ja kauhistelematta. Eräs 15-vuotias tyttö sanoi rennosti "Kylhän sen nyt näkee ketkä on täällä vaan huoraamassa". Olin hämmentynyt: miten niin näkee ja mistä?

Eniten minua ja ystävääni hämmensi se, että tapaamamme nuoret ovat lähes samanlaisia kuin me. Vanhimmat heistä ovat kanssamme saman ikäisiä. He asuvat samassa kaupungissa ja elävät samaa elämänvaihetta. Kuitenkin heille arkipäiväinen ilmiö on meille täysin tuntematon.

Sitä se on myös viranomaisille. Moni heistä vetoaa siihen, ettei asiaan voida puuttua, koska aiheesta ei ole tutkittua tietoa. Kova data puuttuu. 

Ilmiön olemassaolo on helppo kieltää, jos sitä ei edes yritä nähdä. Mutta kun Kampissa on hengaillut muutaman illan, alkaa jo nähdä kuka seurustelee ja kenen kanssa.

Rosa Kettumäki

Juttu esitettiin A-Studiossa 23.6.2010. Sen voi katsoa arkistosta.

Pikkuteattereista palatseihin

Viimeisistä viidestä kerrasta kun olen käynyt elokuvissa, vain kerran olen ollut muualla kuin Finnkinon teatterissa. Missä elokuvia sitten oikein katseltiin ennen Finnkinon olemassaoloa?

Helsingin keskustassa liikkuessaan saattaa porttikonkien yltä ja talojen katoilta bongata valaistuja nimikylttejä, jotka viittaavat menneiden aikojen elokuvateattereihin. Kylttien nimeämät elokuvateatterit ovat kuitenkin jo kadonneet vuosia sitten, eikä niiden koristamien ovien takaa löydy enää kuin muisto elokuvatoiminnasta.

Kun aloimme ottaa selvää näiden vuosia sitten lopettaneiden teattereiden omistajista, kävi ilmi, että valitettavan moni heistä oli jo siirtynyt haudan lepoon. Muu tiedonhaku sujui kuitenkin melko esteettömästi elokuva-alan tiiviiden ja pienten piirien ansiosta. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa, joten sopivia asiantuntijahaastateltavia ei tarvinnut kauaa hakea. Kenties tämä alan yhteisöllisyyskin kumpuaa entisaikojen pienten teattereiden tiiviistä ilmapiiristä?

Oli miten oli, sellaista tiettyä ainutlaatuista tunnelmaa näissä yksisalisissa elokuvateattereissa vaikutti aikoinaan olevan, jota nykypäivän kauppakeskusten kupeessa komeilevat teatteripalatsit eivät koskaan kykene saavuttamaan.

Lassi Häkkinen

Juttu esitettiin A-studiossa 16.6.2010. Studiovieraana oli elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn. Voit katsoa jutun arkistosta.

Honkajoen lukiosta valmistui onnellisia abeja

Ylioppilastulokset on julkaistu ja juhlat lähestyvät. Lukiot on listattu ylioppilasarvosanojen mukaan melkein kaikissa tiedotusvälineissä. Jokavuotisia ranking-listoja riittää: koulujen paremmuutta mitataan myös keskiarvorajojen ja korkeakoulutuottavuuden perusteella.

Mutta voitaisiinko kouluja vertailla jollakin muullakin tavalla? Tulosvertailun ohella koulujen ”laatuvertailu” olisi kiinnostavaa. Vertailuperusteena voisi olla esimerkiksi opiskelijoiden hyvinvointi. Valtakunnallisessa kouluterveyskyselyssä tutkitaan opiskelijoiden kouluoloja ja elintapoja. Sen koulukohtaiset tulokset eivät kuitenkaan ole julkisia. Miksei?

Minua kiinnostaisi esimerkiksi, kuinka moni ei koe tulevansa kuulluksi koulussa tai kuinka monen mielestä koulun työilmapiirissä on ongelmia. Kun lukioista tietäisi muutakin kuin arvosanoja, olisi helpompi valita oikea koulu.

Leena Kuusisto

Etsimme onnellisia ylioppilaita neljästä lukiosta. Juttu esitettiin A-Studiossa keskiviikkona 2.6. Voit katsoa jutun täältä.

Mistä kouluruoka tulee?

Jos kaupassa haluan tietää, mistä kalatiskin lahna on peräisin, se onnistuu. Koulun ruokalistassa tällaista tietoa ei kuitenkaan kerrota. Onko oppilaalla oikeus tietää mitä hän syö? Nuorten Ääni -toimituksessa minulla oli mahdollisuus tehdä aiheesta tv-juttu Ylen A-Studio-ohjelmaan.

Jutun tekeminen alkaa aina käsikirjoituksesta. Työryhmämme alkoi suunnitella tarinaa, jossa lähdetään koulun ruokalasta etsimään tietä raaka-aineiden alkulähteille. Matka alkaisi keittäjän haastattelusta ja etenisi tuotantolaitosten ja keskusliikkeiden johtajien kautta kommenttiin maatilalta.

"Mä luulisin, että ne porkkanat tulee ihan Suomesta", arvaili vaivaantunut kouluravintolan esimies Koillis-Helsingin lukiossa. Hän kehotti meitä ottamaan yhteyttä Palmiaan, joka vastaa useimpien helsinkiläisten koulujen ruuista.

Palmian ruokapalvelupäällikkö ei ensin halunnut vastata kysymyksiin, koska pelkäsi jutun mustamaalaavan kouluruokaa. Lopulta hän kuitenkin suostui haastatteluun, ja lupasi hankkia meille tiedot siitä, millaisilta tiloilta ruokien raaka-aineet tulevat.

Luvattuja tietoja ei koskaan tullut. Yhdessä sähköpostissa tosin kerrottiin perunoiden tulevan Suomesta ja punajuurten EU-alueelta. Tämä ei paljon tilavierailulle pääsyä auttanut. Miksei tietoja lupauksista huolimatta annettu? Lähdin kysymään tätä Helsingin opetusvirastosta. Haastattelu kesti tunnin, enkä saanut kysymyksiin kunnollisia vastauksia.

Kaiken tämän jälkeen nauhoilla oli monta tuntia haastattelua, mutta ei tietoa ruuan alkuperästä. Aloimme miettiä uutta käsikirjoitusta, jossa ei päädytäkään maatilalle, vaan näytetään millaiseen pyöritykseen joutuu, jos haluaa tietää, missä koulun salaatissa oleva tomaatti on kasvanut.

Leikkaamisen jälkeen valmis juttu esitettiin A-Studiossa. Vaikkei jutussa voitukaan paljastaa helsinkiläisen kouluruuan alkuperää, niin ehkä joku jutun nähneistä katsojista yrittää nyt selvittää, mistä tulevaa ruokaa hänen koulussaan syödään.

Rosa Kettumäki

Insertti esitettiin A-studiossa 13.5.2009. Voit katsoa jutun juttuarkistosta.

Autokoulujen mainokset johtavat harhaan

Autokoulut mainostavat kurssejaan netissä ja koulujen seinillä. Tarjouksia on monenlaisia ja hinnoissa eroja. Totuus kuitenkin on, ettei autokoulua aloittava voi kurssille ilmoittautuessaan kuin arvailla ajokortin hankinnan aiheuttamia kuluja: hintaan kuuluva ajo-opetus riittää vain noin puolelle, eikä ensimmäisen inssin reputtamista voi pitää kovin suurena yllätyksenä. Ajotunnit maksavat, inssistä veloitetaan tutkintomaksu ja korttiin tuleva kuvakin pitää teettää jossain. Kuinka suuret kulut autokoulu voi todella aiheuttaa?

Rosa Kettumäen toimittamassa jutussa yritetään saada selvyys siihen, miten autokoulu voi aiheuttaa melkein tuplasti mainostettua hintaa suuremman laskun. Insertti esitettiin Ylen A-Studiossa 10.2.2010.

Voit katsoa jutun arkistosta.

Lukiosta isäksi

”Sanotaan, että nuoruus on elämän parasta aikaa, mutta minusta isyys on paras tapa viettää se paras aika,” toteaa Jussi Kalliokoski, 20-vuotias isä. Kesäkuussa hän seisoi lukion juhlasalissa ylioppilaslakki päässään, elokuussa synnytyssairaalassa vastasyntynyt tytär sylissään. Elämä kolmikuukautisen Milman ehdoilla on unenpuutteesta huolimatta onnellisempaa kuin koskaan ennen.

Nuorten Ääni -toimituksen Roosa Murron toimittamassa jutussa Jussi pohtii onnellisuutta, kypsyyttä ja vanhemmuutta ylipäätään. Insertti esitettiin Ylen A-studiossa 4.11.2009.

Voit katsoa jutun arkistosta!