Virkamiestä mä metsästän…

Virkamiehen tavoittaminen ei ole helppoa etenkään, jos on opiskelija. Yritin ensimmäistä kertaa tavoittaa opetusviraston opetuspäällikkö Marjo Kyllöstä viime vuoden marraskuussa.

Tein lehtijuttua Helsingin Sanomiin koulujen makeistehdasvierailuista. Tarkoituksenani oli selvittää, miksi makeistehtaille tehdään retkiä kouluista, vaikka muuten koulut suhtautuvat karkkien syömiseen melko kielteisesti.

Kyllönen ei vastannut ensimmäisellä, eikä toisella, eikä kolmannellakaan soittokerralla.

Puhelu ohjautui aina Kyllösen sihteerille, joka totesi Kyllösen olevan milloin sairaslomalla, milloin kokouksessa. Linjanjohtaja Outi Salo taas ei halunnut kommentoida koulujen makeisretkitilannetta.

Sitten tulikin jo joululoma, jolloin haastateltavia on ihan turha yrittää saada kiinni.

Joululoman jälkeen turvauduin toisenlaiseen taktiikkaan. Lähetin Kyllöselle maaliskuussa 6.3. sähköpostia. Kului reilu viikko, mutta sähköpostilaatikko pysyi hiljaisena. Lähetin sitten muistutusviestin.

Viimein reilua kuukautta myöhemmin 11.4. lehtitoimituksen ohjaajan Sallan muistutusten avustuksella Kyllönen vastasi minulle. Vastaus oli hyvin tyypillinen virkamiehen vastaus kapulakielisine termeineen.

Puolen vuoden odottelun jälkeen itse juttu valmistuikin nopeasti. Juttu julkaistiin sunnuntaina 5.5. Helsingin Sanomissa.

Hieman toisenlaisen kuvan jutun teosta sain luomuruokajuttua tehdessäni. Siinä jutussa tarkoituksenani oli selvittää, miksi koulujen ja päiväkotien luomuruuan lisäämiseen ei löydy rahaa.

Juttu oli yllättävän helppo tehdä, sillä kaikki haastateltavat olivat luurin päässä juuri silloin, kun soitin. Juttu valmistuikin reilussa viikossa, ja se julkaistiin samassa lehdessä kuin toinen juttuni.

Etenkään opiskelijana ei ole helppo tehdä juttua. Virkamiehet ovat tavoitettavissa vain kouluaikana aamukahdeksan ja iltaviiden välillä.

Muuna aikana heitä on melko mahdoton tavoittaa. Luomuruokajuttua tehdessäni huomasin kuitenkin, ettei virkamiesten tavoittaminen nopealla aikataululla ole mahdotonta etenkään, jos jutun aihe ei ole virkamiehen kannalta hankala.

Tarmo Ylhävuori

Lue jutut Hesarista:

Kannustavatko koululaisvierailut makeistensyöntiin (HS 5.5.2013)

Koulujen luomuruokaohjelma tyssäri rahapulaan (HS 5.5.2013)

A-studio: Stream: Koulussa ei saa epäonnistua!

Yle TV1:n A-studio: Streamissä nähdään perjantaina 3.5. nuorten toimittama erikoisjakso. Ohjelma kysyy, millaisia ihmisiä kasvaa koulussa, jossa oppilaat eivät uskalla ottaa riskejä.

Matematiikan tunnilla oppilas ei uskalla tulla laskemaan taululle, koska hän pelkää epäonnistuvansa. Musiikin tunnilla tuntematonta soitinta ei uskalleta kokeilla, sillä kaikki kuulisivat virheen. Koulu ei kannusta oppimaan yritysten ja erehdysten kautta, sillä jokainen virhe arvioidaan. Itsensä ylittämisen sijaan suomalaisessa koulussa pelataan varman päälle.

Kovia väitteitä, joista Streamiin saapuvat keskustelemaan entinen luokanopettaja Tapio Toivanen, EVAn johtaja Matti Apunen ja sosiaalipsykologi Leena Ehrling.

"Tunne siitä, että ei saa epäonnistua, on varsin yleinen. Epäonnistumisen pelko vie helposti noidankehille, jossa ihminen suorittaa pakonomaisesti ja kokee silti olevansa riittämätön. Voi myös olla, että ruvetaan pelkäämään ja välttelemään kaikkea, missä voi epäonnistua." Leena Ehrling kertoo.

Entisen luokanopettajan, nykyisen opettajien draamakouluttajan Tapio Toivasen mielestä ongelman ydin on opettajien kaavamainen opetustapa.

”Opetus on järjestetty usein opettajalle hyvin helposti hallittavaan muotoon. Opettajien pitäisi uskaltaa ottaa enemmän riskejä.”, Toivanen sanoo.

Matti Apusen mielestä koulussa pitäisi olla enemmän kilpailua.

"Todellisuudessa kilpailua lisäämällä koululaiset oppisivat aina pyrkimään vähän parempaan, ja uskaltaisivat heittäytyä.”, toteaa Apunen.

Lähetyksen juontavat Reeta Niemonen, 18, ja Heta Lampinen, 19.

"Koulusta ei Suomessa puhuta tarpeeksi kriittisesti. Se, että me oppilaat tuomme koulun ongelmia esiin, on minusta tärkeää. Uskon, että meillä on koulusta jotain sellaista kysyttävää ja kerrottavaa, mitä aikuiset toimittajat eivät edes hoksaa, sillä me olemme itse koululaisia.", Niemonen pohtii.

Ohjelmaa tekee kaikkiaan parikymmentä 14–22-vuotiasta nuorta Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimituksesta. Se on työstänyt aihetta koko kevään ajan vapaa-ajalla koulun jälkeen. Nuorten Ääni -toimitus on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen media- ja demokratiakasvatushanke, jonka tavoitteena on tuoda nuorten näkökulmia esille mediassa.

A-Studio: Stream: Koulussa ei saa epäonnistua! Yle TV1 perjantaina 3.5.2013 klo 21.00.

Katso Ylen Elävässä arkistossa.

Lisää aiheesta:

• Liity ohjelman Facebook-tapahtumaan
• Seuraa keskustelua Twitterissä: #a_stream
• Juontajat YleX:n Etusivun vieraina: Miksi koulu ei kasvata riskinottajia?
• Puoli seitsemän -ohjelmassa esiteltiin Nuorten Ääni -toimitus ja haastateltiin juontajia.
• Yle Uutiset: Hyvä oppilas menestyy, on hiljaa eikä pyydä apua
• Yle Uutiset: Kannattaa koulussa tehdä virheitä?
• Nätit kysyy -blogi HS:fi:ssä: Miksi oppilaita ei kannusteta koulussa?
• Megafoni-blogi Suomenkuvalehti.fi:ssä: Koulussa ei kannata oppia virheistä

Kouluun vaikka sairaana

Mi­nä ja mo­net ys­tä­vä­ni me­nem­me vaik­ka kuu­mees­sa kou­luun, sil­lä useim­pien lu­kioi­den sai­raus­pois­sa­olo­sään­nöt ovat tiuk­ko­ja. Pa­rin vii­kon sai­ras­te­lun jäl­keen saat­taa pu­do­ta kurs­seil­ta ko­ko­naan. Sii­hen ei mo­nil­la ole va­raa.

Kou­lu­jen nä­kö­kul­mas­ta sai­raus­pois­sa­olot ja lint­saus tun­tui­si­vat ole­van käy­tän­nös­sä sa­ma­nar­voi­sia. Ra­jo­jen lä­hes­tyes­sä al­kaa jo­kais­ta huo­let­taa. 

Pois­sa­olo­ra­joi­tuk­sil­la on hy­vä tar­koi­tus aset­taa opis­ke­li­jat sa­mal­le vii­val­le. Eri lu­kioi­den vä­li­set pois­sa­olo­käy­tän­tö­jen erot luo­vat kui­ten­kin epä­ta­sa-ar­voa opis­ke­li­joi­den vä­lil­le.

Tietysti jo­kin käy­tän­tö on ol­ta­va, kos­ka lu­kio-ope­tus pe­rus­tuu läs­näo­loon. Mut­ta mil­loin lu­kio-opis­ke­lus­ta on tul­lut niin tiuk­kaa, et­tei sai­si ol­la edes sai­raa­na?

Enää ei rii­tä vain se, et­tä suun­nit­te­let opin­to­si, vaan sa­mal­la pi­tää huo­mioi­da myös mah­dol­li­set sai­ras­te­lut.

Marja Kuikka

Lue laajempi koulujen poissaolosääntöjä käsittelevä juttu Hesarista.

Suhtaudutaanko kasvis- ja sekaruokailijoihin tarpeeksi tasavertaisesti?

Helsinkiläisen Viikin normaalikoulun ruokatunnilla uunimakkara maistuu monelle. Minna Koskinen, 15, ei ole yksi heistä.

“Miks sä oot joku vege? Ihminen on luotu syömään lihaa”, sanoo ohi kulkeva oppilas, kun huomaa Koskisen lautasella kasvispihvin.

“En ole koskaan pitänyt lihan mausta saati ajatuksesta, että ruokani on joskus juossut pellolla”, Koskinen vastaa.

Punainen liha ja kana häipyivät Koskisen lautaselta jo muutama vuosi sitten, mutta osa hänen lähipiiristään ihmettelee valintaa edelleen.

Koskisen mielestä kasvis- ja sekaruokailijoita tulisi kohdella tasavertaisesti.

“Ei ole reilua, että kasvissyönti luokitellaan erityisruokavalioksi, ja esimerkiksi lentoa varten lihaton vaihtoehto täytyy tilata etukäteen.”

Eveliina Ilola

Lue juttu loppuun ja vastaa kysymykseen NÄTit kysyy -blogissa:

Suhtaudutaanko kasvis- ja sekaruokailijoihin tarpeeksi tasavertaisesti?

Kevätkausi alkaa

Nuorten Ääni -toimitus jatkaa toimintaa talvihorroksen jälkeen maanantaina 21. tammikuuta tomintakeskus Hapessa (Sörnäisten rantatie 31 00500 Helsinki 4. Kerros) klo 17.00.
Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita!

Mielikuva kreikkalaisesta voi muuttua aiheetta

Mediassa puhutaan ihmisistä kansalaisina ei yksilöinä. Muodostaako suomalainen media stereotypioita? Mistä asioista Suomessa uutisoidaan liika ja mistä liian vähän? Lähdin selvittämään maahanmuuttajataustaisilta nuorilta, millaisia heidän toisesta kotimaastaan tehdyt uutiset ovat.

Rajasin aiheen kolmeen maahan, joista Suomessa uutisoidaan paljon: Kreikka, Somalia ja Venäjä. Haastateltavien löytäminen oli helpompaa, kuin olin odottanut. Kaikilla kolmella oli paljon hyviä näkemyksiä ja mielipiteitä aiheeseen.

Yksi huomio, joka toistui jokaisen kertomuksissa oli se, että suomalaiset uutisoivat totuudenmukaisesti, mutta yksipuolisesti kustakin maasta. Lisäksi nuoret pohtivat, että uutiskuvat on otettu usein turhan dramaattisesta kuvakulmasta tai henkilöstä.

Alma Smolander

Lue koko juttu: 

Mielikuva kreikkalaisesta voi muuttua aiheetta (HS 9.12.2012)

Uusi kysymysblogi sai hyvän startin

Nuorten Ääni -toimituksen ensimmäinen kysymysblogi Helsingin Sanomien netissä keräsi vastaajia. 

Kysymykseen, tulisiko opettajan tietää enemmän oppilaan yksityisasioista, vastasi 159 henkilöä. Kyllä-ääniä oli 47 prosenttia, ei-ääniä taas 34 prosenttia. En osaa sanoa vastasi 19 prosenttia vastanneista.

Kysymysblogin kommenteissa nousi esiin perusteltuja kantoja sekä puolesta että vastaan. Monia mietitytti opettajan ja oppilaan välinen luottamus ja henkilökohtaisista asioista kertomisen vaikeus.

Opettajilta kaivattiin enemmän ammattitaitoa vaikeiden asioiden käsittelyyn. Esiin nousi myös mahdollinen oppilaiden erityiskohtelu ja sitä seuraava kiusaaminen, sekä monia muita hyviä pointteja eri näkökulmista.

Keskustelu jatkuu tulevissa Nuorten Ääni -toimituksen blogimerkinnöissä!

Verna Virkkunen

Mitä jos kertois opelle?