Tein lehtijuttua Helsingin Sanomiin koulujen makeistehdasvierailuista. Tarkoituksenani oli selvittää, miksi makeistehtaille tehdään retkiä kouluista, vaikka muuten koulut suhtautuvat karkkien syömiseen melko kielteisesti.
Kyllönen ei vastannut ensimmäisellä, eikä toisella, eikä kolmannellakaan soittokerralla.
Puhelu ohjautui aina Kyllösen sihteerille, joka totesi Kyllösen olevan milloin sairaslomalla, milloin kokouksessa. Linjanjohtaja Outi Salo taas ei halunnut kommentoida koulujen makeisretkitilannetta.
Sitten tulikin jo joululoma, jolloin haastateltavia on ihan turha yrittää saada kiinni.
Joululoman jälkeen turvauduin toisenlaiseen taktiikkaan. Lähetin Kyllöselle maaliskuussa 6.3. sähköpostia. Kului reilu viikko, mutta sähköpostilaatikko pysyi hiljaisena. Lähetin sitten muistutusviestin.
Viimein reilua kuukautta myöhemmin 11.4. lehtitoimituksen ohjaajan Sallan muistutusten avustuksella Kyllönen vastasi minulle. Vastaus oli hyvin tyypillinen virkamiehen vastaus kapulakielisine termeineen.
Puolen vuoden odottelun jälkeen itse juttu valmistuikin nopeasti. Juttu julkaistiin sunnuntaina 5.5. Helsingin Sanomissa.
Hieman toisenlaisen kuvan jutun teosta sain luomuruokajuttua tehdessäni. Siinä jutussa tarkoituksenani oli selvittää, miksi koulujen ja päiväkotien luomuruuan lisäämiseen ei löydy rahaa.
Juttu oli yllättävän helppo tehdä, sillä kaikki haastateltavat olivat luurin päässä juuri silloin, kun soitin. Juttu valmistuikin reilussa viikossa, ja se julkaistiin samassa lehdessä kuin toinen juttuni.
Etenkään opiskelijana ei ole helppo tehdä juttua. Virkamiehet ovat tavoitettavissa vain kouluaikana aamukahdeksan ja iltaviiden välillä.
Muuna aikana heitä on melko mahdoton tavoittaa. Luomuruokajuttua tehdessäni huomasin kuitenkin, ettei virkamiesten tavoittaminen nopealla aikataululla ole mahdotonta etenkään, jos jutun aihe ei ole virkamiehen kannalta hankala.
Tarmo Ylhävuori
Lue jutut Hesarista:
Kannustavatko koululaisvierailut makeistensyöntiin (HS 5.5.2013)
Koulujen luomuruokaohjelma tyssäri rahapulaan (HS 5.5.2013)
