Presidenttiehdokkaat Nuorten Ääni -toimituksen tentissä

Kaikki ovat nähneet presidenttiehdokkaita televisiossa kengät kiillotettuina puhumassa vakavalla äänellä pitkiä sanoja. Mutta osaako joku kuvitella Paavo Väyrystä musisoimassa hippikommuunissa? Tai Eva Biaudet'a maalaamassa graffiteja?

Katso insertit ja lue lisää Ylen Elävästä arkistosta >>

Kuinka luonnistui grafftinteko pressaehdokkailta?

Insertissämme käsitellään Eva Biaudetia ja Timo Soinia erilaisina arvojohtajina. Veimme heidät maalaamaan graffitit utopia-Suomestaan. 

Soini ei aluksi halunnut suostua juttuun ollenkaan, piirtäminen kuulosti hänestä epämukavalta. Graffitin teko ei tunnetusti kuulu Soini julkisuuskuvaan.  Aluksi toimittajan olisi pitänyt maalata Timpan puolesta, mutta kuvaushetkellä Soini yllättikin meidät ja maalasi aivan itse. Vänkääminen oli kerrankin oikea tapa saada tahtonsa läpi. 

Biaudet oli aivan innoissaan annetusta tehtävästä. Häntä varten täytyi hakea varastosta lisää erivärisiä maaleja, koska hänkään ei olisi suostunut muuten maalaamaan. "Haluan käyttää mahdollisimman paljon värejä, en mä suostu!"

Insertti herätti ajatuksen: viekö Biaudet Paavo Arhinmäen "graffitiministeri" -tittelin?

Yllättäen onnistuimmekin löytämään niin erilaisille ehdokkaille yhteisen sävelen. Koko kansan Muumimamma Tarja Halonen on lopettamassa presidentinuraansa, joten selvitimme mitä muumeja Mäntyniemeen seuraavana muuttaisi. 

 
Jos ehdokkaat olisivat Muumilaaksosta, olisivat he kuulemma pariskunta: Muumipappa ja Muumimamma.

Katso juttu Yle Areenasta!

Vaarallisia tilanteita ja rastoja

Ehdokkaat epämukavuusalueella - A-studio

Juttusarjan ensimmäisessa insertissä ryhmämme haastatteli presidenttiehdokkaista Paavo Väyrystä ja Sauli Niinistöä.  Halusimme viedä ehdokkaat epämukavuusalueilleen, joten laitoimme Väyrysen soittamaan djembe-rumpuja kommuunissa ja Niinistön potkimaan jalkapalloa maahanmuuttajajoukkueen kanssa. Molemmat osasivat kuitenkin sopeutua yllättävän hyvin odottamattomiin tilanteisiin, oli se sitten jammailua tai yllättävä isku pallosta päähän. 


Valitsimme aiheeksemme maahanmuuton, koska se kosketti jokaista ryhmästämme jollain tavalla. Kaikkein antoisinta olivatkin pitkät keskutelut aiheesta. Ideointiprosessimme oli suurimmaksi osin levotonta ideoiden heittelyä, joka osoittautui hyväksi tavaksi saada uusia näkökulmia aiheeseen.
Jutun tekeminen ei kuitenkaan ollut mutkatonta. Alkuperäinen jalkapallojoukkue perui treeninsä pari päivää ennen haastattelua, ja vaikka lähdimme kuvauksiin tarkat suunnitelmat mukana huomasimme, että helpointa oli vaan antaa asioiden tapahtua.

Katso insertti tästä!

Kosmopoliittikin voi leikkiä lumella

Kun olimme pitäneet viikottaisen mielipidemittaukseni, tiesin heti, että tosta mä tahdon kirjottaa. Olisi ollut niin paljon sanottavaa, että onneksi aika oli rajattu.

Lähdin ensin miettimään kehikkoa veteraanin, ja myöhemmin isänmaallisen maahanmuuttajan ympärille. Se suunnitelma murtui, kun tajusin, että tahdon kirjoittaa jutun, jossa vihdoin mietitään isänmaallisuutta tekemättä niin suurta eroa meidän ja muiden välille. Tässä aiheessa eniten kiinnostivat nuoret ja isänmaallisia nuoria on erilaisia, vaikka olisivatkin "alkuperäisiä" suomalaisia.

Isänmaallinen nuori oli melko helppo löytää. Selailin netissä isänmaallisia (Huom! Ei rasistisia!) sivustoja ja lopulta päädyin Suomalaisuuden Liittoon. Liiton sivuilta löytyi mainos: "Tilaa kirja!
Itämaasta itsenäisyyteen - suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde". Otsikko on paitsi epälooginen, myös juuri sitä, mitä etsin.

Epäisänmaallisen nuoren löytäminen olikin sitten vaikeampaa. Kukaan Tukholmasta, matkanjärjestäjistä saatika tuttavista (jne. jne.) ei tahtonut myöntää olevansa epäisänmaallinen. Juuri, kun olin lieventämässä kriteereitäni haastateltavalle, viimeinen oljenkorteni, tutun tuttu suostui. Hypin innosta Hapen ruisleivän tuoksuisilla käytävillä.

Juttu on ensimmäinen, jonka olen NÄTissä kirjoittanut. Siksi olikin vähän outoa tajuta, että hetken päästä minulla oli kotona yhteensä lähes tunti kivikautiselle nauhurille äänitettyä puhetta. Kun kuuntelin ne uudestaan kipakat kannat ja ylpeys isänmaasta löytyivät.
Kirjoitin ensimmäisen version jutusta.

"Lyhyempi, pidempi, omakohtaisempi, kipakampi, virallisempi, rennompi ..."
Äärilaitojen jälkeen minulla oli vihdoin juttu Jaakosta ja Hetasta.

Sain jatkaa mielipidemittausta jutussani. Harvoin voi puhua niin suoraan Hetan ja Jaakon kaltaisille ihmisille kuin haastattelussa. Isänmaallinen perussuomalainen on vahvasti omaa mieltään, mutta arvostaa myös (omassa maassaan pysyviä) muita kulttuureita. Kosmopoliittikin syö Fazerin suklaata ja leikkii lumella!

Oli mahtavaa, kaikista käänteistä huolimatta tehdä tämä juttu. Oma isänmaallisuuskuvani sai uuden värin pintaan ja lukijatkin toivottavasti heräävät nuorten isänmaallisuuden vaikeuteen. Millainen itse olet, isänmaallinen vai kosmopoliitti? Uskallatko sanoa sen ääneen?

Helmi Rantala

Lue juttu tästä!

Outoa mainontaa

 
"Rautatientori nurmikoksi? " Valtavaa kuvanmuokkausta, jossa Rautatientorin päälle oli piirretty virheää tekstiä ei voinut olla huomaamatta. Isot nuorisoasiainkeskuksen mainoskyltit Ruuti.net vaikuttamisohjelmasta valtasivat Helsingin metroasemat. Kiinnitin heti huomioni täysin absurdiin ja toteuttamiskelvottomaan ideaan, jota nuorille markkinoitiin mainosten avulla. Miksi meidän halutaan antavan järjettömiä ja jopa mahdottomia ideoita Helsingin kaupungille?

Lähdin selvittämään asiaa. Juttu otti nopeasti tuulta alleen ja valmis juttu ilmestyi Miksi?-palstalle Helsingin Sanomiin jo viikon sisällä.

Heta Lampinen

Lue juttu tästä!

Julkinen sana vieraili toimituksessa

"Tiedotusvälineet niputtavat kovin helposti nuoret yhteen ja samaan muottiin. Nuoriso esitetään esimerkiksi metelöinnillään muita häiritsevänä joukkiona. Tai nuoret kuvataan yhteiskunnallisuutta karttaviksi, lähinnä musiikkivideoista ja BB-talon tapahtumista kiinnostuneiksi vapaamatkustajiksi. Stereotypia saa kyytiä Pääkaupunkiseudun Nuorten ääni –toimituksessa, jossa 15 -21-vuotiaat innokkaat ja asioita seuraavat kansalaiset tarttuvat ajankohtaisiin asioihin ja luovat mediasisältöjä itse."

Ylen radiotoimittaja Päivi Leino vieraili Nuorten Ääni -toimituksen kokouksessa viime viikolla. Vierailun pohjalta syntyi puolen tunnin mittainen reportaasi, joka esitettiin Yle Radio 1:n Julkinen sana -ohjelmassa 10.11.2011.

Reportaasissa seurataan toimituskokousta ja inserttiryhmien toimintaa. Lisäksi haastatellaan toimituksen sanavalmiita, fiksuja ja hienoja jäseniä!

Ohjelman voi kuunnella Yle Areenassa.

Viron naiskirjailijat ovat ahtaalla

Istuin eräänä talvi-iltana Rikhardinkadun kirjastossa kuuntelemassa kirjailijaäitien mietteitä kirjoittamisen ja äitiyden haasteista. Tapasin tuolloin ensimmäistä kertaa runoilija Kätlin Kaldmaan, jonka kokemukset olivat vavahduttavia. Toisin kuin suomalaiset kollegansa hänet oli pakotettu valitsemaan kirjailijuuden ja äitiyden väliltä.

Kätlinin kartomus toi päivänvaloon pienen siivun siitä epätasa-arvosta sukupuolten välillä, joka Virossa vallitsee. En löytänyt aiheesta oikeastaan juurikaan taustatietoa. Tiedustelin myös Tuglas-seuran puheenjohtajalta Anu Laitilalta asiasta, mutta hän kehotti kääntymään suoraan kirjailijoiden puoleen. Hänelläkään ei tuolloin ollut selvää käsitystä sukupuolten tasa-arvosta, erityisesti kirjailijoiden, Virossa.

Tapasin Tallinassa Kätlin Kaldmaan ja Kärt Hellerman. Hellermaa pidetään Virossa pitkäaikaisimpana feministisenä kirjailijana. Jutussa hän edusti vanhempaa sukupolvea. Sähköpostitse haastattelin myös voimakkaana naisena pidettyä runoilija Elo Viidingiä.

Ennen jutun julkaisua olin hieman huolissani siitä, etten saata haastateltaviani häirinnän kohteeksi, sillä eihän minulla ollut omakohtaista kokemusta siitä, kuinka arkoja asioita tasa-arvoseikat loppujen lopuksi Virossa ovatkaan. Jälkikäteen kuulinkin, että juttu oli Virossa herättänyt närkästystä ja johtanut sananvapausjärjestön johtokunnan jäsenen eroamiseen.

Juttu julkaistiin Helsingin Sanomissa Helsingin kirjamessujen 2011 aikaan, sillä Viro oli messujen teemamaa.

Anniina Rintala

Lue juttu täältä!