Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuningaskuluttaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuningaskuluttaja. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. toukokuuta 2012

Miten bulldoggille maistuu hienostoelämä?


Koirille on nykyään myynnissä kaikenlaista outoa; manikyyriä, hajuvettä ja aurinkolaseja. Tykkäävätkö koirat sellaisesta?


Lähdimme selvittämään, mitä tarvitaan, että toimittajan juntista englanninbulldoggista Lotasta tulee hienostokoira.

No, pesu ainakin tarvitaan. Mineraalikylvyssä Lotasta tuleekin kokonaan eri värinen.

Ravintoneuvonnassa saamme kuulla, että koiraa on hoidettu kerrassaan väärin koko sen elämän ajan.

Hieronnassa paljastuu, että Lotan sydämessä oleva kasvain johtuu sen omistajan sydämestä heijastuneista ihmissuhdeongelmista. Akupunkiossa Lotta yrittää syödä kaikki siihen tökätyt neulat ja rentoutushoito joudutaan keskeyttämään.

Koiravaatekaupassa tyydymme ihailemaan pienemmille koirille tarkoitettuja pikkuhousuja, jarrusukkia ja pupupukuja, koska ainoat Lotan päälle mahtuvat vaatteet ovat arkisia sade- tai toppatakkeja, joista on glamour kaukana.

Samassa vaatekaupassa Lotta myös tapaa ihan oikean hienostokoiran. Tätä ainutkertaista hetkeä ei kamera ehdi taltioida, koska kaikki käy niin kovin äkkiä: Lotta innostuu mielettömästi ja käytännöllisesti katsoen lanaa pikkukoiran alleen.

Söpöön villapaitaan ja rusettiin pukeutuneen hienostohauvan on tyydyttävä räksöttämään juntille omistajansa sylistä käsin.

Koirainsertti esitettiin YLE TV1:n Kuningaskuluttajassa 3.5.
Voit katsoa sen arkistosta.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Autokouluista ei saa selvää

Teimme Kuningaskuluttajaan jutun, jonka tarkoituksena oli auttaa katsojaa autokoulujen vertailussa. Heti alussa huomasin, ettei autokoulujen toiminnasta löytynyt netistä yhtään tilastoitua tietoa.

Autokoululiiton puheenjohtaja kehotti etsimään tietoa TraFin nettisivuilta. Sieltä ei löytynyt minulle hyödyllistä informaatiota, joten soitin TraFin tietopalveluun. Minut yhdistettiin työntekijälle, joka yhdisti toiselle, joka yhdisti lopulta takaisin lähtöpisteeseen. Kukaan ei osannut vastata kysymyksiini, eikä edes kertoa kuka voisi antaa minulle tarvittavaa informaatiota, tai onko sitä ylipäätänsä olemassa. Eräs työntekijä oli jo suostumassa tilastojen antoon, mutta kuultuaan ikäni (alle 18 vuotta), hän yhtäkkiä ohjasi minut takaisin edelliseen numeroon. Vasta kolmannella vaihtoon soitolla nappasi, ja silloinkin jouduin toistamaan saman kysymyksen monta eri kertaa, ennen kuin sain haluamani tiedon. Kiitos tästä neljän euron bonuksesta puhelinlaskuuni, TraFi!

Autokoulu Movian liikenneopettaja Minttu Vänni kertoi, että löydän faktoja Ajovarman nettisivuilta. Tästäkään lähteestä ei löytynyt kuitenkaan mitään hyödyllistä. Miksi minulle annettiin kahdesti väärää informaatiota? Ehkä haastateltavat eivät tienneet tiedon puuttumista tai luulivat, etten tarkistaisi sivuja. Joka tapauksessa en löytänyt haluamaani tietoa heidänkään avullaan, vaikka he ovat ammattilaisia. Käteen jäi vain epämääräistä tietoa ja tutkimuksia, joista ei mielestäni ole asiakkaalle yhtään hyötyä.

Näköjään yksittäiselle henkilölle ei anneta hevillä tietoa autokoulujen toiminnasta. Miksi näinkin yksinkertaista tietoa pitää nyhtää oikein kaksin käsin? En todellakaan tiedä. Jutun valmistuttua en ole viisastunut aiheesta paljoakaan.

Voiko autokouluja oikeasti vertailla? Minulla ei ole siihen vastausta.

Karkki Havaste

Juttu esitettiin Kuningaskuluttajassa torstaina 22.4 kello 19:30. Se tulee myöhemmin katsottavaksi myös tänne!

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Mainontaan törmää myös kouluissa

Miten mainokset päätyvät koulun seinille, ja kuka päättää mitä lapsille saa mainostaa? Entä miksi kouluissa kannustetaan juomaan juuri vanhasen maitoa? Näitä kysymyksiä selviteltiin eilen Kuningaskuluttajassa nähdyssä insertissä.

Idea jutun tekemiseen syttyi kouluterveydenhoitajan vastaanottojen esitteistä, jotka eivät aina ole kaukana propagandasta. Saimme muun muassa selville, että vastuu lapsiin kohdistuvista mainoksista on yleensä jaettu koulun henkilökunnalle, joka joko tilaa mainoksia tai päättää niiden esille laittamisesta. Virallisissa ohjeistuksissa taataan vanhemmillekin oikeus päättää minkälaista mainontaa heidän jälkikasvuunsa kohdistuu, mutta haastattelemiemme rehtorien mukaan ei vanhemmilla ole ollut siihen sanottavaa. Voisi tietysti kysyä olisiko tilanne eri, jos mainonta ei olisi yhtä ujoa kuin se peruskouluissa tällä hetkellä on?

Toki osa mainoksista ja esitteistä oli myös laadittujen ohjeistusten vastaisia; puolueellisia, räikeitä, kaupallisia... Esimerkiksi kotimaisia kasviksia mainostava juliste olikin lähtöisin yhdistykseltä, jonka tavoitteena on osittain edistää myyntiä. Ilmaisjakelut ja sanomalehtiviikkojen lehdet ovat täynnä "kiellettyjä" mainoksia ostokehotuksineen ja hintatietoineen.

Opetusvirastossa epäiltiin, että jos tällaisia rikkomuksia nostetaan esille, esimerkiksi Lukiolaisten liiton kalenteri voitaisiin joutua jopa kieltämään. Toisaalta siinä mainostavalla Hennes & Mauritzilla kerrottiin, että juuri näistä ohjeiden vastaisista mainoksista oli tullut paljon positiivista palautetta, ja myös Opetusvirastossa vakuuteltiin kalenterin suurta suosiota.

Ohjeistukset antavat terveen linjan kouluissa mainostamiselle, mikä on tärkeää etenkin pienimpien kohdalla. Ehkä niinkään tärkeää ei ole kieltää samalla ohjeistuksella vanhemmilta oppilailta ja opiskelijoilta jotain heille selkeästi hyödyllistä - pitää käyttää järkeä, kuten rehtorikin haastattelussaan toteaa.

Insertti esitettiin Kuningaskuluttajassa 18.3. Sen voi katsoa arkistosta.

Inka Vaarula