Linnanmäki käyttää hyväkseen nuorten tietämättömyyttä

Linnanmäki kesätyöpaikkana kuulostaa joka nuoren unelmalta. Koko kesä ulkona, rajaton pääsy laitteisiin ja paljon samanikäisiä työkavereita. Ja kukapa ei haluaisi päästä kertomaan työskentelevänsä Lintsillä ja vielä Lasten päivän säätiön nimissä!

Linnanmäeltä löytyy myös varjopuolensa: toimittajamme Rosa Kettumäki kuuli pinnan alla riehuvista huhuista, joiden mukaan Linnanmäki ei olekaan niin mahtava paikka työskennellä kuin ensi...silmäyksellä voisi olettaa.

Kettumäki sekä inserttiryhmän muut jäsenet Stella Vellendi ja Heta Lampinen lähtivät selvittämään, pitävätkö huhut paikkaansa.

Linnanmäen työntekijöitä oli kuitenkin erittäin vaikea saada kommentoimaan, koska puisto mm. kieltää työntekijöiltään medialle puhumisen. Lopulta kaksi vanhaa työntekijää suostuivat puhumaan entisestä työpaikastaan.

Toimitusjohtaja Risto Räikkösen vastausta väitteisiin ei saatu aivan toivotulla tavalla. Ensimmäinen vaikea kysymys sai Räikkösen kävelemään ulos haastattelusta. Räikkönen suostui kuitenkin uuteen yritykseen, joka ei kuitenkaan sujunut aivan toivotulla tavalla...

Katso juttu Ylen Elävästä arkistosta.

Toimittaja: Rosa Kettumäki
Taustatoimittaja: Heta Lampinen
Kuvaaja: Stella Vellendi

EDIT: Jutun jälkeen Linnanmäki palkkasi erillisen päällikön vastaamaan henkilöstöasioista. Lue Helsingin Sanomista. Toimitusjohtaja Risto Räikkönen jäi eläkkeelle vuonna 2014.

Veparista hälytysosastoon

Haastattelin nuorta vapaapalokuntalaista Niko Kiiskiä Hesarin vapaaehtoistyöjuttusarjaamme. Kiiski kertoi harjoituksista, leireistä ja kilpailuista varovaisen innostuneena seitsemän vuoden kokemuksellaan. Oli hienoa kuulla, että VPK:ssa ei tarvitakaan huippukuntoisia supermiehiä, vaan peruskuntotaso riittää.

Valitsin VPK:n sillä en ollut tarkemmin perehtynyt siihen, mutta se oli kuitenkin kavereiden kautta tuttu aihe. Mielestäni oli tärkeää saada juttusarjaan mukaan joku niinkin perinteistä vapaaehtoistyötä harjoittava.

Lue juttu tästä!

Maija Koivistoinen

Merkkivaatteet kirpparilla

Toimituksessa mukana oleva Nadja Fasolah huomasi monilla kirppairireissuillaan, että halpojen markettivaatteiden joukosta löytyy myös arvokkaampaa tavaraa. Tästä lähti idea tehdä juttu merkkivaatteista kirpputorilla. Nadja halusi jonkun kaverikseen juttua tekemään ja itsekin kirppareista innostuneena koin asian kovin mielenkiintoiseksi.

Ensin kiertelimme kirpputoreilla ja lähetystoreilla ja listasimme erilaisia merkkivaatteita. Toisella tiedusteluretkellämme haastattelimme Hakanimen UFF:n sekä Sörnäisten Fidan myymälänhoitajaa. Heidän kommenteistaan saimme hyvän pohjan jutun kirjoittamiseen, sillä saimme tietää useita syitä merkkivaatteiden kierrätykseen päätymisestä. Haastattelimme myös kahta aktiivikirppistelijää. Mielipiteet erosivat kovasti toisistaan: Saanan mielestä merkkivaatteet saavat maksaa vielä kirpputorillakin enemmän kun taas Anna sanoi, että merkkivaatteita on pidetty siinä missä muitakin vaatteita, joten hinnoittelunkin pitäisi olla sama.

Aloimme kirjoittaa juttua ja se lähetettiin Hesariin. Ensimmäistä juttua kirjottaneille tehtävä ei ollut ihan helppo - esimerksi minä en ollut kirjoittanut aiemmin oikein muita asiatekstejä kuin esitelmiä kouluun. Esitelmät ja lehtijutut poikkeavat aika paljon toisistaan, joten meillä ei ollut oikein edes tietoa, että minkälaista juttua halutaan.
Hesarilta tuli pyyntö, että jotain asiantuntijaa pitäisi haastatella. Yritimme etsiä sopivaa, mutta merkkivaatteista kirpputoreilla tietäviä ihmisiä ei löydy kovin paljon. Tässä vaiheessa jutun kirjoitus jäi taka-alalle muiden kiireiden painaessa. Monta kuukautta vierähti ja marraskuussa aloitettu juttu ei vain ottanut valmistuakseen. Nyt kevään lopulla juttu päätettiin saattaa julkaisukuntoon ja yli puolen vuoden uurastus saatiin päätökseen.

Lue juttuarkistosta, mitä kaikkea saimme selville merkkivaatteista kirppareilla.

Maija Koivistoinen

Juttusarjan esittely

Vapaaehtoistyön teemavuoden kunniaksi Nuorten Ääni -toimitus toteutti Helsingin Sanomiin juttusarjan ihmisistä, jotka tekevät palkatta työtä yhteisen hyvän eteen.

Hyvän mielen vuoksi -sarjassa esiteltiin kaikkiaan kuusi vapaaehtoistyön tekijää. Osa heistä toimii järjestöjen suojissa, osa tekee työtä ilman virallista taustaorganisaatiota. Haastateltavat valittiin toimituksen ehdotusten pohjalta yhteistyössä Helsingin Sanomien toimittajan kanssa.

Juttusarjaa työstettiin tammi-huhtikuussa 2011 ja jutut julkaistiin Helsingin Sanomissa kevään aikana. Suurin osa kirjoittajista on ensikertalaisia, mitä tuskin lopputuloksesta arvaa.

Oppilaat: ruoka ei pidä kylläisenä

Kun viime syksynä siirryin syömään koulussa pääasiassa kasvisruokaa, huomasin olevani ruokailun jälkeen väsynyt, eikä jaksu meinannut riittää koulupäivän loppuun asti millään. Kiinnostuksesta aloin tutkia ruokalan edessä esille pantua kirjasta, jossa kerrotaan, kuinka paljon eri ravintoaineita vaikkapa proteiineja pääruoka sisältää. Tyrmistyin luvuista, jotka näyttivät naurettavilta. Kuinka sellaisilla määrillä pitäisi jaksaa koko pitkä päivä? Ja miksi liharuoka sisälsi proteiineja samana päivänä yli kymmenen kertaa niin paljon kuin kasvisruoka? Oma jaksaminen korjaantui, kun kiinnitin kotona syömääni ruokaan enemmän huomiota ja kiskoin raejuustoa kaksin käsin.

Lähdin selvittämään kouluruokakriteereitä ja yleisiä ravitsemussuosituksia tarkemmin. Ennen kuin olin saanut edes taustamateriaalia kerätyksi, Helsingin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki otti minuun yhteyttä. Kuuntelin pitkän tovin, kun Rintamäki selitti minulle kouluruokaan liittyvistä määräyksistä ja suunnittelusta. Sanoin ottavani häneen yhteyttä seuraavan kerran haastattelujani tehdessäni. Kun haastattelujen aika tuli, kuuntelin saman litanian uudelleen. Minulle kerrottiin haastattelun aikana turhan monta kertaa, kuinka kouluruoka suunnitellaan, vaikka se ei ollut vastaus yhteenkään kysymyksistäni.

Kävin tekemässä haastatteluja myös Alppilan lukiossa. Tarkoitukseni oli haastatella oppilaita ja keittäjää. Ilmoitin vierailustani koulun rehtorille ja pian sainkin meiliä Palmiasta. Siellä haluttiin tarkistaa kysymykset, jotka aioin kysyä koulun keittäjältä. Myöhemmin vierailun jälkeen huomasin myös sähköpostin, jossa tiedusteltiin, milloin olin menossa käymään koululla, sillä jonkun Palmiasta pitäisi tulla mukaan seuraamaan haastatteluja.

Kaiken vahtimisen ja asioiden jankkaamisen lisäksi minulle sanottiin Palmiassa, että valmis juttu pitää lähettää Jaana Kujalalle Palmiaan ja Airi Rintamäelle Helsingin opetusvirastoon. En voinut olla ihmettelemättä, että jos kaikki asiat ovat heidän mukaan hyvin, niin miksi jutustani oltiin huolissaan ja juttua haluttiin vahtia niin tarkkaan?

Lue juttu tästä

Daniela Hassinen

Miten eläkepommi vaikuttaa nuoriin?

Minulle on ollut pitkän aikaa epäselvää, mikä tämä politiikan kuuma puheenaihe oikein on - mikä eläkepommi? Halusin saada selville, mikä se on ja miten se minun elämääni vaikuttaa. Mutta sepä ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Internetti oli täynnä ristiriitaista tietoa ja mielipiteitä. Myös monet poliitikot ja asiantuntijat, joiden kanssa puhuin, olivat toistensa kanssa eri mieltä. Niin kuin myös eduskuntavaaliehdokas ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki (SDP) ja VATTin eläkkeellä oleva tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen. Monesta asiasta syntyi haastattelun aikana kiistaa ja erimielisyyttä. Milloin toinen sai nuoret pelkäämään tulevaisuutta ja milloin toinen ei nähnyt ilmiselviä faktoja.

Muiltakin osin tuntui, että joku ei nyt halua minun tietävän tästä aiheesta yhtään enempää. Kun kuvasimme inserttiä ensimmäisen kerran, ei oikein mikään tuntunut menevän putkeen. Kuvauspaikka ei ollut sellainen kuin olimme luulleet puheluiden perusteella ja kuvausaikatauluissa oli sattunut väärinymmärryksiä. Niinpä jouduimme aika vahvasti improvisoimaan.

Pahin tuli kohdalle kuitenkin vasta toimituksessa, kun katsoimme inserttiä läpi. Äänet eivät kuuluneet kunnolla. Tilanne oli niin paha, että jouduimme kuvaamaan uudelleen. Toinen kuvauspäivä ei ollut helppo järjestää, aikataulujen sovittaminen yhteen oli haastateltavien kanssa erittäin hankalaa.

Jotain positiivista löytyy jokaisesta kämmistäkin, sillä toisella kerralla olimme paljon viisaampia ja virheistämme oppineita. Kuvauspaikka ei ollut enää ongelma, kun osasimme varautua olosuhteisiin kuten meluun.

Miten eläkepommi sitten vaikuttaa nuoriin? Sen, ja monta muuta asiaa, mitä selvisi eläkepommista, saat tietää katsomalla A-studion, joka esitettiin keskiviikkona 13.4. klo 21.05.

Voit katsoa jutun arkistosta.

Nea-Maria Törmänen

Viraston ääni vai nuorten ääni?

Viime keväänä nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala perusti työryhmän selvittämään nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamista Helsingissä. Nuorille luvattiin, että heidän kantansa ja mielipiteensä otetaan huomioon uutta mallia kehittäessä. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka nuoret kannattivatkin nuorisovaltuuston perustamista Helsinkiin, on Siuralan ja hänen työryhmänsä kanta ehdoton: nuorisovaltuusto ei toimi - Helsinkiin tarvitaan nuorisofoorumi.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa uutinen koko sekamelskasta. Järjestöt, joilta pyydettiin lausuntoja vaikuttamismallista, ilmoittivat vastaanottaneensa joulun loma-aikana puolueellista taustamateriaalia. Siurala väitti minulle useampaan otteeseen, että "mitään dataa siitä, että suurin osa nuorista olisi kannattanut nimenomaan vaaleilla valittavaa nuorisovaltuustoa ei ole" - toista väittivät Nuorisoasiainkeskuksen pöytäkirjat Avoimista Foorumeista. Nuoret kertoivat, että heille oli valehdeltu. Kaikki syyttivät toisiaan.

Juttuuni oli syntymässä terävä kärki, kunnes myös Nuorten Ääni -toimituksen takana oleva Nuorisoasiainkeskus hoksasi virheensä. Siurala "korjasi kantansa" ja vaati omien sitaattiensa muuttamista. Virasto asetti omat tavoitteensa journalistisen etiikan edelle, ja tunsin olevani vaikeassa tilanteessa. Sitaatti oli kuitenkin otettu Helsingin Sanomissa pois, kun juttua oli lyhennetty, enkä vaatinut sitä enää takaisin - viraston painostuksen vuoksi. Lopputulos on kärkensä menettänyt uutinen, jota seurasi tyly informaatio: nuorisolautakunta äänesti Siuralan foorumimallin puolesta - yksimielisesti.

Minua hävetti entistä enemmän, kun Helsingin Sanomat unohti painaa lehteen informaation siitä, että olen Nuorten Ääni -toimituksesta, joka on Nuorisoasiainkeskuksen hanke. Olisin halunnut kaikkien näkevän, että tämän uutisen takana on Nuorisoasiainkeskus, ja kyseisen viraston ääni kuuluu jutussa enemmän kuin nuorten ääni.

Saatiinpahan tämäkin silti päätökseen. Tästä aiheesta en usko enää kirjoittavani, mutta toivon taistelun edelleen jatkuvan.

Robert Sundman

Helsingin nuoret haluavat valtuuston
HS Kaupunki 27.1.2011 / Robert Sundman

Miksi nuorisotoimenjohtaja ei kuuntele nuoria?
suomenkuvalehti.fi 9.4.2010 / Robert Sundman

Helsinki pohtii vallan antamista nuorille
HS Kaupunki 29.3.2010 / Robert Sundman ja Joonatan Malinen

Nuoret vaativat enemmän valtaa Helsingin päätöksenteossa
HS Kaupunki 7.12.2007 / Ina Mikkola