Kosmopoliittikin voi leikkiä lumella

Kun olimme pitäneet viikottaisen mielipidemittaukseni, tiesin heti, että tosta mä tahdon kirjottaa. Olisi ollut niin paljon sanottavaa, että onneksi aika oli rajattu.

Lähdin ensin miettimään kehikkoa veteraanin, ja myöhemmin isänmaallisen maahanmuuttajan ympärille. Se suunnitelma murtui, kun tajusin, että tahdon kirjoittaa jutun, jossa vihdoin mietitään isänmaallisuutta tekemättä niin suurta eroa meidän ja muiden välille. Tässä aiheessa eniten kiinnostivat nuoret ja isänmaallisia nuoria on erilaisia, vaikka olisivatkin "alkuperäisiä" suomalaisia.

Isänmaallinen nuori oli melko helppo löytää. Selailin netissä isänmaallisia (Huom! Ei rasistisia!) sivustoja ja lopulta päädyin Suomalaisuuden Liittoon. Liiton sivuilta löytyi mainos: "Tilaa kirja!
Itämaasta itsenäisyyteen - suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde". Otsikko on paitsi epälooginen, myös juuri sitä, mitä etsin.

Epäisänmaallisen nuoren löytäminen olikin sitten vaikeampaa. Kukaan Tukholmasta, matkanjärjestäjistä saatika tuttavista (jne. jne.) ei tahtonut myöntää olevansa epäisänmaallinen. Juuri, kun olin lieventämässä kriteereitäni haastateltavalle, viimeinen oljenkorteni, tutun tuttu suostui. Hypin innosta Hapen ruisleivän tuoksuisilla käytävillä.

Juttu on ensimmäinen, jonka olen NÄTissä kirjoittanut. Siksi olikin vähän outoa tajuta, että hetken päästä minulla oli kotona yhteensä lähes tunti kivikautiselle nauhurille äänitettyä puhetta. Kun kuuntelin ne uudestaan kipakat kannat ja ylpeys isänmaasta löytyivät.
Kirjoitin ensimmäisen version jutusta.

"Lyhyempi, pidempi, omakohtaisempi, kipakampi, virallisempi, rennompi ..."
Äärilaitojen jälkeen minulla oli vihdoin juttu Jaakosta ja Hetasta.

Sain jatkaa mielipidemittausta jutussani. Harvoin voi puhua niin suoraan Hetan ja Jaakon kaltaisille ihmisille kuin haastattelussa. Isänmaallinen perussuomalainen on vahvasti omaa mieltään, mutta arvostaa myös (omassa maassaan pysyviä) muita kulttuureita. Kosmopoliittikin syö Fazerin suklaata ja leikkii lumella!

Oli mahtavaa, kaikista käänteistä huolimatta tehdä tämä juttu. Oma isänmaallisuuskuvani sai uuden värin pintaan ja lukijatkin toivottavasti heräävät nuorten isänmaallisuuden vaikeuteen. Millainen itse olet, isänmaallinen vai kosmopoliitti? Uskallatko sanoa sen ääneen?

Helmi Rantala

Lue juttu tästä!

Outoa mainontaa

 
"Rautatientori nurmikoksi? " Valtavaa kuvanmuokkausta, jossa Rautatientorin päälle oli piirretty virheää tekstiä ei voinut olla huomaamatta. Isot nuorisoasiainkeskuksen mainoskyltit Ruuti.net vaikuttamisohjelmasta valtasivat Helsingin metroasemat. Kiinnitin heti huomioni täysin absurdiin ja toteuttamiskelvottomaan ideaan, jota nuorille markkinoitiin mainosten avulla. Miksi meidän halutaan antavan järjettömiä ja jopa mahdottomia ideoita Helsingin kaupungille?

Lähdin selvittämään asiaa. Juttu otti nopeasti tuulta alleen ja valmis juttu ilmestyi Miksi?-palstalle Helsingin Sanomiin jo viikon sisällä.

Heta Lampinen

Lue juttu tästä!

Julkinen sana vieraili toimituksessa

"Tiedotusvälineet niputtavat kovin helposti nuoret yhteen ja samaan muottiin. Nuoriso esitetään esimerkiksi metelöinnillään muita häiritsevänä joukkiona. Tai nuoret kuvataan yhteiskunnallisuutta karttaviksi, lähinnä musiikkivideoista ja BB-talon tapahtumista kiinnostuneiksi vapaamatkustajiksi. Stereotypia saa kyytiä Pääkaupunkiseudun Nuorten ääni –toimituksessa, jossa 15 -21-vuotiaat innokkaat ja asioita seuraavat kansalaiset tarttuvat ajankohtaisiin asioihin ja luovat mediasisältöjä itse."

Ylen radiotoimittaja Päivi Leino vieraili Nuorten Ääni -toimituksen kokouksessa viime viikolla. Vierailun pohjalta syntyi puolen tunnin mittainen reportaasi, joka esitettiin Yle Radio 1:n Julkinen sana -ohjelmassa 10.11.2011.

Reportaasissa seurataan toimituskokousta ja inserttiryhmien toimintaa. Lisäksi haastatellaan toimituksen sanavalmiita, fiksuja ja hienoja jäseniä!

Ohjelman voi kuunnella Yle Areenassa.

Viron naiskirjailijat ovat ahtaalla

Istuin eräänä talvi-iltana Rikhardinkadun kirjastossa kuuntelemassa kirjailijaäitien mietteitä kirjoittamisen ja äitiyden haasteista. Tapasin tuolloin ensimmäistä kertaa runoilija Kätlin Kaldmaan, jonka kokemukset olivat vavahduttavia. Toisin kuin suomalaiset kollegansa hänet oli pakotettu valitsemaan kirjailijuuden ja äitiyden väliltä.

Kätlinin kartomus toi päivänvaloon pienen siivun siitä epätasa-arvosta sukupuolten välillä, joka Virossa vallitsee. En löytänyt aiheesta oikeastaan juurikaan taustatietoa. Tiedustelin myös Tuglas-seuran puheenjohtajalta Anu Laitilalta asiasta, mutta hän kehotti kääntymään suoraan kirjailijoiden puoleen. Hänelläkään ei tuolloin ollut selvää käsitystä sukupuolten tasa-arvosta, erityisesti kirjailijoiden, Virossa.

Tapasin Tallinassa Kätlin Kaldmaan ja Kärt Hellerman. Hellermaa pidetään Virossa pitkäaikaisimpana feministisenä kirjailijana. Jutussa hän edusti vanhempaa sukupolvea. Sähköpostitse haastattelin myös voimakkaana naisena pidettyä runoilija Elo Viidingiä.

Ennen jutun julkaisua olin hieman huolissani siitä, etten saata haastateltaviani häirinnän kohteeksi, sillä eihän minulla ollut omakohtaista kokemusta siitä, kuinka arkoja asioita tasa-arvoseikat loppujen lopuksi Virossa ovatkaan. Jälkikäteen kuulinkin, että juttu oli Virossa herättänyt närkästystä ja johtanut sananvapausjärjestön johtokunnan jäsenen eroamiseen.

Juttu julkaistiin Helsingin Sanomissa Helsingin kirjamessujen 2011 aikaan, sillä Viro oli messujen teemamaa.

Anniina Rintala

Lue juttu täältä!

Tästä pitäisi puhua!

Mitä yhteiskunnallisia ongelmia nuoret pitävät tärkeinä? Mistä ei puhuta riittävästi? Mihin keskusteluihin nuoret haluaisivat päästä enemmän mukaan? Nuorten Ääni -toimituksen "Tästä pitäisi puhua"-julkaisut esittelevät toimituksen lehtijuttujen, tv-ohjelmien ja blogikirjoitusten esille nostamia aiheita vuosilta 2006–2011 ja 2011–2013

Julkaisuihin sisältyy kaksi kirjaa ja yksi videokooste. Kaikki esitellyt jutut ovat nuorten tekemiä ja ne on julkaistu Helsingin Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä ja Ylen kanavilla. Lisäksi kirjoissa esitellään Nuorten Ääni -toimituksen historiaa, jäseniä ja työskentelytapoja.

Ensimmäisen julkaisun tilasi hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Materiaalia käytettiin apuna, kun seuraavaa nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa valmisteltiin. Toinen julkaisu on nuorisoasiainkeskuksen rahoittama.

Julkaisujen sisällön valitsi toimituksen jäsenistä koostuva ryhmä. Työskentelyä ohjasivat Nuorten Ääni -toimituksen työntekijät ja muut tarvittavat resurssit saatiin nuorisoasiainkeskukselta.

• Tutustu Tästä pitäisi puhua 2006–2011 -kirjaan (PDF, 15 Mt)
• Tutustu Tästä pitäisi puhua 2011–2013 -kirjaan (PDF, 17 Mt)
• Katso videokooste (2006–2011)  (30 min)

Toiminta jatkuu taas!

Nuorten Ääni -toimituksen toiminta jatkuu taas! Tervetuloa tutustumaan toimintaan ja tekemään yhä freshimpää mediaa 29.8. klo 17-19 toimintakeskus Happeen osoitteeseen Sörnäisten rantatie 31. Toimituksen tilat sijaitsevat Hapen neljännessä kerroksessa, ja paikalle löydät helpoiten Sörnäisten tai Kalasataman metroasemalta.

Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimitus on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen media- ja demokratiakasvatushanke. Nuorten aloitteesta perustettu toimitus tarjoaa 13–19-vuotiaille nuorille mahdollisuuden osallistua median tekemiseen. Pääyhteistyökumppaneitamme ovat Helsingin Sanomat, Yleisradio ja Suomen Kuvalehti.

Nostamme lehtijuttujen, blogikirjoitusten ja televisio-ohjelmien avulla esille yhteiskunnallisia asioita, jotka nuoret kokevat tärkeiksi. Toimituksen jutut on julkaistu valtamedioissa näkyvällä paikalla. Esimerkkejä löytyy tästä blogista.

Toimintamme perustuu nuorten osallisuuteen ja siihen, että he tekevät itse kaiken alusta loppuun. Esimerkiksi toimituksen kokouksissa paikalla on aina hankkeen aikuinen työntekijä, mutta puhetta vetävät nuoret puheenjohtajat, jotka valitaan puolen vuoden välein järjestettävissä vaaleissa.

Toimitukseen ovat tervetulleita kaikki nuoret taitoihin katsomatta. Aikuisten ammattitaitoisten ohjaajien opastuksella kuka tahansa voi kirjoittaa lehtiartikkelin tai tehdä yhteiskunnallisen videon. Tärkeintä on innostus ja hyvä asenne!

Tulostettavan tiedotteen saat tästä.

Laman lapset

”Mä luulin aina pienenä, että lelut ovat tosi kalliita, kun en saanut niitä juuri koskaan. Siks oli outoo, että kaverit saivat uusia leluja jopa kauppareissulla. Vasta vanhempana mä tajusin, että lelut eivät ole satojen markkojen arvoisia - meillä vaan ei ollut niihin silloin varaa."

Eräässä toimituskokouksessa käsittelimme havaintokierroksella köyhyyttä. Köyhyys on iso ongelma, eikä ole aina itsestään selvää, että on varaa ruokaan, omakotitaloon, uusiin vaatteisiin ja kalliisiin harrastuksiin. Keskustelu kääntyi lamaan ja konkursseihin. Huomasimme Silja Uusikankaan kanssa, että meillä oli samanlainen tausta: olimme molemmat perheistä, joissa isä oli tehnyt konkurssin pari vuotta ennen syntymäämme. Emme varsinaisesti koskaan ole kärsineet nälästä, mutta lapsen näkökulmasta on ikävää kun ei olekaan karkkipäivää.

Insertissämme käsittelemme lamaa ja konkurssia lapsen ja perheiden näkökulmasta. Haluamme avata ihmisille hieman, kuinka oman yrityksen kaatuminen näkyy ja kuinka sen vaikutukset ulottuvat monien vuosien päähän.

Insertti esitettiin Yle TV 1 -kanavalla A-Studiossa keskiviikkona 10.8 kello 21.05. Sen voi katsoa Ylen elävästä arkistosta.

Toimittajat: Daniela Hassinen, Silja Uusikangas
Kuvaaja: Nelli Kampman